Minulla on atooppinen iho. Jokainen pitkän linjan atoopikko tietää, että rasvausrutiinia kannattaa noudattaa tunnollisesti marraskuusta maaliskuuhun. Jos iho-ongelmissa haluaa päästä helpolla, rasvaus kannattaa muistaa myös maaliskuusta marraskuuhun.
Allergia.fi -sivuston mukaan aikuisista noin 25–30 prosenttia on jossakin elämän vaiheessa sairastanut atooppista ihottumaa, joten rasvarumba koskee Suomessa reilusti yli miljoonaa ihmistä. Yhtä suuria yleisyyslukuja on raportoitu lähinnä vain muista Pohjoismaista, joten ilmastomme osuus on suuri.
Keskitalven iho-ongelmat katoaisivat parissa päivässä, jos matkustaisin tropiikkiin. Kostea ilmasto riittäisi huoltamaan henkeä haukkovia huokosia. Voisin siis matkustella lämpimiin maihin hyvällä omallatunnolla, terveys edellä.
Jotenkin kuitenkin arki, ilmastoahdistus tai keittiöremontin rahoitustarve aiheuttaa sen, että naputan näppäimistöä kutisevilla käsillä kevääseen saakka, ja helpotusta on luvassa vasta kun aurinko lämmittää Akaan. Talvikauden plussaksi iho-ongelmainen voi laskea kyllä sen, että tarvittavan vaatetuksen alta hilseilevä hipiä ei juuri muille näy.
Paitsi ne kädet. Kun lämpöä ei ollut vielä tarjolla, päätin alkuvuodesta ratkaista käsieni ankean tilanteen itseruskettavalla voiteella. Rasva kuin rasva, ja samalla tulisi terve väri. Kuten arvata saattaa, tämä ”kulissit kuntoon” tekniikka meni pieleen.
Plussaa projektissa oli se, että kädet eivät olleet enää kalpeat, eikä niiden hilseilevään pintaan kiinnittänyt huomiota. Huomio kiinnittyi ensimmäiseksi kirkkaan punaisiin ihottumaläiskiin, jotka antoivat iholle eloisan hehkun. Voide oli yön aikana imeytynyt (käsiin ja tyynyliinaan) kuin vesi savannin hiekkaan, ja muistin vain 12 tuntia liian myöhään, että itseruskettavaa ei suositella atoopikoille allergisten reaktioiden vuoksi.
Aamun rasvausrutiiniin lisätty kortisonivoide taittoi pahimman punoituksen, ja pääsin tarkastelemaan lopputulosta paremmin. Iho oli intensiivisen ruskea ranteisiin saakka, johon olin taidokkaasti häivyttänyt voiteen.
Häivytyksen ansiosta kokonaisvaikutelma oli mallia nahkahanskat. Tilannetta ei helpottanut sekään, että kämmenten puolelle tallentuneesta sävystä olisi voinut päätellä kumpaa joukkuetta kannatan. Vihje: ne ei olleet vihreät. Kolmen pesukierroksen jälkeen oli todettava, että näillä mennään.
Sävy laimeni viikossa, ja tapauksen ansiosta sain kuulla hauskoja mokia itseruskettaviin liittyen. Joku oli halunnut varmistaa, ettei olisi valkoisella biitsillä kuin kalkkilaivan kapteeni. Kiireessä ennen pitkää lentoa levitetty rusketus oli perillä muistuttanut lähinnä kirahvin läiskiä. Toinen oli sotkenut petivaatteensa pesukelvottomiksi ja kolmas saanut niin pahan allergisen reaktion, että koko loman ajan piti vältellä aurinkoa.
Omat käteni ovat taas kalpeat ja kuivat, mutta pianhan tässä saa Akaassakin jo vaihtaa perusrasvan aurinkorasvaan! Kevättä kohti!
Tanja Salminen
Kirjoittaja on junantuoma akaalainen perheenäiti
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat
tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
