Joskus sattuma puuttuu peliin hyvällä tavalla. Seitsemän vuotta sitten eläinlääkäri Hanna-Leena Terhonen halusi ostaa Pirkanmaalta paikan kodilleen ja pieneläinklinikalleen. Sopivaa kohdetta ei vain tahtonut löytyä millään.
Tuolloin Kangasalla asunut ja Tampereella töissä käynyt Terhonen halusi yhdistää asumisen ja työnteon samaan pihapiiriin.
– Aloin olla jo epätoivoinen, kun etsintä ei tuottanut tulosta. Oltiin Ypäjältä kisoista tulossa, kun Akaan kohteet pomppasivat sitten ensimmäisenä kännykkään.
Toijalassa sijaitseva vanha Kurvolan kartano kivinavetoineen oli vastaus etsintään.
– Kurvattiin suoraan tien päältä Toijalaan ja nähtiin navetankulmalta sen verran, että soitin heti välittäjälle. Kesällä tulee seitsemän vuotta, kun ostin tämän. Navetta remontoitiin ensimmäisenä ja yritystoiminta aloitettiin siinä kuusi vuotta sitten, muistelee Hanna-Leena Terhonen nyt.
Vierasasunnossa vino katto
Vuodet kartanon ja navetan ostamisen jälkeen ovat olleet yhtä remonttia ja rakentamista. Navetan ja kartanorakennuksen remontoinnin lisäksi on rakennettu talli, pihasauna, maneesi ja rekkahalli.
– Viime kesä oli ensimmäinen, kun ei tehty mitään. Nyt vedetään henkeä ja tehdään töitä, Terhonen hymyilee.
Hän asuu päärakennuksessa yhdessä avopuolisonsa Jose Pedro Bernardesin kanssa. Avopuoliso hoitaa Kurvolan ratsutilaa.
Päärakennuksessa on kaksi erillistä asuntoa ja asuintilaa noin 350 neliötä. Pariskunnan käytössä siitä on noin 250 neliötä. Asunnossa on omien oleskelutilojen lisäksi yrityksen edustustila.
Toisessa päässä on noin sadan neliön kakkosasunto, jossa kylässä olevat sukulaiset ja vieraat voivat asua omissa oloissaan. Vieraita varten remontoidussa asunnossa on hauska huone, jonka kattoa ei suoristettukaan. Vinoutta jätettiin näkyviin ja se tuo huoneeseen oman tunnelmansa.
Seinät olivat mutaheinäseosta
Ennen kuin vanhasta kartanosta tuli jälleen asumiskelpoinen, piti tapahtua paljon. Kartanosta oli viimeisinä aikoina käytetty enää vain muutamaa huonetta ja niitäkin vain perikunnan kesäasuntona.
Kartanon rakensi 1820-luvulla Akaan kirkkoherra Zachris Tamlander. Hän osti Toijalan ensimmäisen puukirkon hirret ja käytti niitä rakennuspuiksi. Ensimmäisen omistajan jälkeen kartanossa ehti asua monta eri omistajaa ja perhettä. Talvisodan jälkeen kartanon maista lohkottiin maita Karjalan evakoille. Myös kartanossa asui evakkoja.
Hanna-Leena Terhonen kertoo, että remontoinnin yhteydessä kartanon kaikkia seiniä lisäeristettiin ja oikaistiin. Alkuperäiset seinät olivat mutaheinäseosta, jonka päälle oli maalattu.
Kuistista tehtiin lämmin tila. Talon ikkunat ja ovet vaihdettiin, samoin talon ulkopuoli tehtiin uudelleen.
– Uusimme myös sähköt, putket ja lämmityksen. Lämmitämme kartanoa puupelleteillä, Terhonen kertoo.
Asunnossa on säilytetty alkuperäiset lankkulattiat. Vain keittiöön jouduttiin laittamaan uudet lankut lattian huonon kunnon vuoksi.
Eläimellisiä yksityiskohtia
Sisustus on oma ihana lukunsa Kurvolan kartanossa. Kauniissa salissa on upea vanha vitriini, joka on tullut perittynä. Pitkä puupöytä on puolestaan tehty yläkerran lattialankuista.
Katossa olevat maalaukset on tehty alkuperäisen mallin mukaan ja alkuperäinen versio löytyy niiden alta.
Eläinlääkärin talossa kun ollaan, jokaisesta huoneesta löytyy eläimellisiä yksityiskohtia. On kookkaita ja ilmeikkäitä Katja Hannulan hevosmaalauksia, on koira-aiheisia sisustustyynyjä, vanhoja keinuhevosia ja pieniä hevospatsaita. Monet tavaroista ovat löytyneet käytettyinä netin myyntipalstoilta, kirppareilta ja huutokaupoista.
Jokaisesta huoneesta löytyy sohva vinttikoirille ja lämpöpatterilla on kissanpesä. Lokoisassa kylpyhuoneessa on tassuamme ja hassu kylpyankkakokoelma. Yhtenä komeana yksityiskohtana on Harry Potter -shakkilauta erikoisine pelinappuloineen.
”Pikku-Sylville iloista joulua”
Kuistilla on lasivitriini, johon on koottu vintiltä löytyneitä ikivanhoja lehtiä. Lasin alla ovat myös vintiltä löytyneet pikku-Sylvin lastenkirja ja oikeinkirjoitusvihko.
– Pikku-Sylville iloista joulua, toivottaa mummo. Niin lukee lastenkirjan etulehdellä, Terhonen näyttää.
Helsingissä syntynyt Hanna-Leena Terhonen tottui lapsuudessaan muuttamaan paljon. Perheen muuttojen vuoksi hän ehti käydä muun muassa kuutta eri ala-astetta. Nyt hän sanoo, että Helsinkiin häntä ei saa kuin kylään.
– Olen asunut Pirkanmaalla Tampereella, Kangasalla ja nyt Toijalassa. Kaipuu on ollut koko ajan pienempään. Tässä me nyt pysytään. Vaikka tähän on mennyt paljon rahaa ja aikaa, urakka on mielestäni onnistunut. Joka päivä huokaan, kun tulen töistä kotiin, että onpa ihanaa asua juuri täällä.
