Tätä kirjoittaessani, ja viime päivinä muutenkin, olen yhtenään poikennut pianon ääreen tarkistamaan sointukulkuja ja etsimään laulustemmoja hyvinkin konkreettisesti akaalaiseen musiikkiin. (Anteeksi ja voimia perheelle jo tässä vaiheessa.)
Jaakonpäivänä 25.7. pääsemme muistelemaan suurta soulmiestä Aki Sirkesaloa Toijalan torille hänen syntymänsä 60-vuotisjuhlakonserttiin, johon itselläni on ilo osallistua muusikkona.
Suurkiitokset jo etukäteen Harri Salmiselle ja Akaa-Seuralle tapahtuman järjestämisestä!
Sirkesalo oli Suomi-soulin ensimmäistä sukupolvea, tosin hän myös liikkui musiikissaan melko notkeasti eri genrejen ja tyylien välillä. Naamiot, Giddyupsit ja Velvets-yhtye, pop rock ja uusi aalto, säilyivät aina ikään kuin hänen musiikillisessa työkalupakissaan, josta ammentaa myöhempäänkin musiikkiin.
Myös taiteilijan oma julkinen persoona muuttui vuosien mittaan: hieman keikarimaisen hurmurin habitus antoi 1990-luvun edetessä tilaa kypsemmälle ja musiikillisesti tavoitteellisemmalle habitukselle.
Tämä muutos näkyy myös Sirkesalon teksteissä, jotka ottavat kantaa ja tarkkailevat ympäröivää maailmaa vakavalla pohjavireellä sekä alati laajemmalla skaalalla uran edetessä.
Oma ikääntyminen, perhe, sähköisten viestimien passivoiva vaikutus, ihmissuhteet – tässä vain muutamia Sirkesalon biisien teemoja. Hamlet-viittauksiakin löytyy (Aika), samoin einoleinomaista haikeutta kaiken ohikiitävyydestä (Tule nyt).
Yleissävy on optimistinen: aina löytyy toivoa, rakkautta ja välittämistä vaikka näin ei heti vaikuttaisikaan olevan. Sanoja kannattaa hänen musiikissaan kuunnella, niissä tapahtuu niin paljon muutakin kuin nopeasti katsoen luulisi.
Onko Sirkesalon taide sitten erityisen paikallista? Musiikki väistää poikkeuksetta tällaiset lokeroinnit, eikä niissä oikein ole mieltäkään, mutta tuore Laura Haaralan ja Antti Luukkasen Sirkesalo-elämäkerta hahmottaa hienosti sitä paikallista verkostoa, jossa hänen musiikillinen uransa lähti rakentumaan.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen taiteilijan kehityksessä, ja asioilla on juurensa ja taustansa. Pidemmän paikallishistorian omaavat saavat tästä enemmän irti kuin minä, vasta alle kaksi vuosikymmentä täällä viettänyt.
Selvää kuitenkin on, että Toijalaa Sirkesalo ei jättänyt kuuluisuudenkaan jälkeen vaan esiintyi täällä vielä pari kuukautta ennen traagista kuolemaansa. Täällä häntä myöskin on syytä muistella, akaalaista merkkihenkilöä.
Toivottavasti säät ovat kohdallaan ja juhlakonsertti saa suotuisat puitteet. Mukavaa joka tapauksessa olla mukana tämänkaltaisessa touhussa, ikään kuin omatkin juuret jollain tavalla vankistuisivat paikalliseen maaperään.
Musiikki on vahva ankkuri.
Markus Mantere
Kirjoittaja on kesämuusikko.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
