Lontilan seudun VPK on järjestänyt perinteisen laskiaisriehan jo 12 kertaa, ja yhä se näyttää olevan voimissaan. Ilkka ja Erja Rehutun pihapiiriin Lontilantielle kurvasi sunnuntaina yli puolensataa hyväntuulista kyläläistä.
Vaikka kävijöille oli tarjolla luistelukenttä ja kuusi kilometriä hiihtolatua, totuuden nimissä on myönnettävä, että kyllä rupattelu, grillimakkara ja kunnon nokipannukahvit veivät voiton. Lontilantien kuulua jäästadionia käyttivät lähinnä lapset ja nuoret. Leo Rehuttu, Leevi Santama, Valtteri Mönkö ja Minja Rehuttu olivat ensimmäisenä paikalla testaamassa luistelukentän tämänhetkistä kuntoa.
Tapahtumaa isännöineet ja emännöineet Ilkka ja Erja Rehuttu olivat mielissään, että niin moni nykyinen ja entinen kyläläinen oli kuullut kutsun.
– Kyllä ihmiset haluavat kokoontua ja olla mukana järjestämässä toimintaa. Ihmisillä on aina puhumista keskenään, ja se on hyvä juttu. Tämähän on samalla pääkopan ja terveyden hoitoa, tuumi Erja Rehuttu.
Laskiaistapahtumassa riittää yhdessäolo
Toisin kuin monen muun pirkanmaalaiskylän laskiaisriehassa, Lontilantien varressa ei järjestetty hikipäässä kilpailuja eikä tarvittu megafoneja kertomaan, mitä tapahtuu seuraavaksi ja missä. Väki kökötti leppoisasti luistelukentän laidalla, ja aina tuntui löytyvän halukkaille niin istumapaikka kuin juttuseuraa.
Yksi ohjelmanumero oli Ilkka Rehutun nokipannukahvien keittäminen. Kokenut keittäjäkonkari sai sivusta paljon ohjeita: – Älä nyt enää laita niitä jauhoja, huudeltiin.
Rehuttu tiesi kuitenkin, mitä oli tekemässä. Viiteen litraan vettä tulee 300 grammaa jauhoja, ja ne mitataan kämmenellä.
– Tämä pitäisi myös keittää kolme kertaa yli, Rehuttu tiesi kertoa.
Tapani ja Helinä Knuutila viihtyivät laskiaistapahtumassa pojantyttärensä Sannin kanssa. Pariskunta myönteli, että ei sitä voisi sunnuntaita paljon paremmassa seurassa viettää.
– Se on Sannistakin vaan ihan parasta, kun saa olla täällä ulkona muiden kanssa touhuamassa. Välillä taata syöttää grillimakkaraa, eikä ole kiire mihinkään, isovanhemmat myhäilivät grillipaikalla.
Kattotalkootansseista se sitten lähti
Ilkka Rehuttu muisteli, että Lontilan seudun VPK:n kyläyhdistysmäinen toiminta elpyi 1980-luvun lopussa.
– Mehän emme ole virallisesti yhdistys, vaan toimimme yhteistyössä Lontilan jokilaakson kylät ry:n kanssa. Tämä yhdessä tekeminen lähti uudestaan liikkeelle melkein kuin vahingossa. Ostin huutokaupasta tuon tanssipaviljongin ja olin korjaamassa sen kattoa. Naapurinemäntä kulki ohi ja kysyi, että ”kai sitten kattotalkootanssit pidät?”
Ilkka Rehuttu lupasi pitää ja kesäkuiset tanssit on pidetty aina sen jälkeenkin. Kyläläiset tykkäävät kokoontua myös pitkäperjantaisin. Samoin säännöllisesti juhlitaan sitä, että kylä sai aikoinaan kunnon tien.
Rehutun pariskunnan mukaan Lontilantien varressa osataan talkoilla.
– Jokainen tietää oman hommansa, kun jotakin ruvetaan järjestämään. Yleensä se on niin, että mitä hullumpi idea, sen varmemmin saadaan kyläläiset mukaan, Erja Rehuttu myhäili.
Yksi kylän harvoista alkuperäisistä asukkaista on Ilkka Rehutun lisäksi Sari Sillantaka. Hän kertoi iloitsevansa siitä, että kylä on yhä niin vireä ja siellä asuu paljon lapsiperheitä.
– Tuntuu mukavalta koko Akaan puolesta tämä paikkakunnan vireys. Aseman viereenkin rakennetaan tornitaloja, ja junalla pääsee melkein 20 minuutissa Tampereelle töihin ja 1,5 tunnissa Helsinkiin.
Heli Mustonen
