Maailma ympärillämme rakentuu ja muuttuu nopeammin kuin koskaan, ja me siinä mukana. Viestintäteknologian ja sosiaalisen median kukoistuskaudella tiedon tuottaminen, jakaminen ja saavuttaminen on heinäntekoakin helpompaa.
Intensiivisen informaatiomankelin pyörityksessä olisi kyettävä erottelemaan ja arvioimaan kuullun ja nähdyn tiedon luotettavuutta. Samalla pitäisi huolehtia, että jälkikasvumme oppii tähän vielä meitäkin paremmin.
Hankalinta kuviossa lienee omien mielipiteiden tiedollisten taustojen arviointi – mihin näkemykseni itse asiassa perustuu? Ne kun eivät kovuusasteikkosanastossa ole yleensä mitään haurasta apatiittia vaan pikemminkin liki kaiken koettelun kestävää timanttia. Omien mielipiteiden asettaminen suurennuslasin alle on kuluttavaa mutta sitäkin tärkeämpää puuhaa.
Kriittisen ajattelun merkitystä on oikeutetusti nostettu jalustalle jo hyvän aikaa sitten. Taitoa kuvataan yhdeksi nykyaikaisen koulutusjärjestelmän keskeisimmäksi vahvistamisen kohteeksi ja demokraattisia yhteiskuntia koossa pitäväksi voimaksi. Ja sitähän se nimenomaan on. On välttämätöntä kehittää valmiuksia analysoida ja arvioida syitä ilmiöiden taustalla, tarkastella asioita useammista perspektiiveistä ja suhtautua tietoon kiihkottoman kiinnostuneesti.
Vaikka kriittiselle ajattelulle on pakottava tarve, siitä on myös onnistuttu omaksumaan versio, jossa tiedon sisäistäminen itsessään voidaan sivuuttaa. Ei oikeastaan tarvitse ottaa selvää, ponnistella hankalien sisältöasioiden kanssa, vaivata mielen sopukoita ja samalla tuntea riittämättömyyttä alati avautuvan tietämättömyyden kanssa. Riittää, että keskittyy olemaan kriittinen ajattelija. Pänttääminen vasta menneen talven lumia onkin, koska oikea vastaus löytyy netistä, saman kuplakunnan kaverilta tai guruksi itseään kutsuvalta.
Toisinaan seurailen sosiaalisessa mediassa erilaisten ”kriittiset”-loppuisten ryhmittymien keskusteluja, vaikka siedän niitä yhtä huonosti kuin punkkeja ja migreenikipua. Sietämättömyys kumpuaa nimenomaan kritiikittömyydestä ja mitä moninaisimmista tavoista olla ymmärtämättä toisenlaisten näkökulmien syitä.
Omien väitteiden arvioinnista livahdetaan teflonisella retoriikalla. Loogisuus korvataan impulsiivisuudella jo heti kättelyssä. Ontto ja välinpitämätön tunnelma kaikessa helppoudessaan kutsuu osallistumaan. Ainoa lähtövaatimus on olla kriittinen.
Kriittisestä ajattelusta on hyvin vähän iloa ilman kulloisestakin kontekstista ammentavaa tietoperustaa. Pitäisi liata kädet sisältöjen kanssa, hikoilla ajattelun punttisalilla. Niin muodostuu viitepisteitä kiinnittämään kritiikki kohteeseensa, ymmärrystä ilmiöiden toimintalogiikasta sekä näkökulmien repertuaaria asioiden moniulotteisempaan peilaamiseen.
Kriittinen ajattelu ei ehkä olekaan self help -tyylisesti haukattava pala kakkua tai oppisisältö, jonka voi suorittaa ja siirtyä sitten tekemään jotain muuta, mokkapaloja vaikkapa. Ainakin luulen näin.
Ossi Heino
Kirjoittaja tutkii työkseen pahoja asioita ja tasapainottaa tilannetta vapaa-ajan hyvillä asioilla.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
