OECD:n mukaan ”Julkisen hallinnon integriteetti tarkoittaa johdonmukaista sitoutumista yhteisiin eettisiin arvoihin, periaatteisiin ja normeihin, joilla ylläpidetään ja asetetaan etusijalle yleinen etu yksityisten etujen sijaan”.
Tietyn rajan jälkeen uusien ja taas uusien sääntöjen luominen ja lainvalvonnan tehostaminen tulee väistämättä tiensä päähän, joten kestävämpänä keinona kohti hyvää hallintoa pidetään julkista integriteettiä. Toki tehokkaalla ja vaikuttavalla valvonnalla sekä esimerkiksi viranhaltijan vastuuseen liittyvillä mekanismeilla on edelleen merkitystä.
Kysymys julkisen toiminnan eettisyydestä on korruptiota laajempi ilmiö. Julkisen hallinnon integriteetti ei ole myöskään vain valtakunnan tasoinen asia, vaan integriteetin tulee ulottua myös kuntatasolla tapahtuvaan päätöksentekoon ja hallintoon, sillä kunnat huolehtivat vielä toistaiseksi suurimmasta osasta meille kuntalaisille tarjottavista palveluista, ja sote-uudistuksen jälkeenkin esimerkiksi perusopetus on edelleen kuntien järjestämisvastuulla.
Perusopetus on hyvä esimerkki lakisääteisestä julkisesta palvelusta, jonka järjestämisestä säädetään laissa. Voisi ajatella, että lakisääteisten palvelujen järjestämisen yhteydessä ei etiikkaa juuri tarvitsisi pohtia – että kyllä nyt ainakin lakisääteiset palvelut hoituvat ilman sen kummempaa pohdintaa julkisen sektorin arvo- ja normipohjasta tai yksittäisen viranhaltijan virkamiesetiikasta. Näin ei kuitenkaan ole, sillä Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen vuonna 2017 ilmestyneen julkaisun mukaan resurssit ohjaavat merkittävästi muun muassa perusopetuksen piirissä olevien oppilaiden tuen tarpeen arviointia ja mahdollisista tukitoimista päättämistä. Tämä on äärimmäisen huolestuttavaa, sillä kunnan taloudellinen tilanne ei saisi vaikuttaa siihen, miten oppilaan subjektiiviset oikeudet toteutuvat hänen tarvitsemiensa tuki- ja avustajapalveluiden osalta.
Julkisen sektorin arvojen ja normien mukainen toiminta voikin muuttua äärimmäisen haastavaksi, jos kunnan talous on tiukoilla. Valtiovarainministeriö seuraa ja arvioi tarkasti kuntien talouden tilaa ja kehitystä. Alijäämä on armoton mittari. Sen sijaan julkisen sektorin arvoista ja normeista keskustellaan taloutta vähemmän. Ulkoinen tilintarkastaja tarkastaa kyllä vuosittain kunnan tilikauden hallinnon, kirjanpidon ja tilinpäätöksen. Entäpä hyvä hallinto ja sen ulkoinen tarkastus ja arviointi?
Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan hyvä hallinto on jokaisen ihmisen perusoikeus. Mitä tapahtuu, kun kunnan talous ajautuu vaikeuksiin? Voimmeko me kuntalaiset luottaa siihen, että kunnan organisaatio ei taloudellisten realiteettien edessä vajoa moraalikriisiin? Voimmeko luottaa siihen, että yksittäiset viranhaltijat muistavat organisaation sisäisten ja ulkoisten paineiden puristuksessa velvollisuutensa kuntalaisia kohtaan?
Epäeettinen toiminta ei tarkoita vain tilanteita, joissa viranhaltija toimii saadakseen itselleen välitöntä hyötyä tai etua. Laajempi ongelma liittyy viranhaltijoiden toiminnan ja toimimattomuuden vaikutuksiin ylipäätään. Epäeettinen toiminta voi olla yhden yksittäisen viranhaltijan toimintaa tai hyvän hallinnon periaatteiden vastaisia käytänteitä, jotka ovat pikkuhiljaa ajan kuluessa muotoutuneet organisaatiossa vallitseviksi hallinnon toimintatavoiksi, hallintokulttuuriksi ja hallinnollisiksi käytännöiksi.
Onneksi sosiaalinen paine organisaatiossa toimii myös toisin päin. Hyvään hallintoon ja julkisen sektorin hallinnon integriteettiin sitoutunut organisaatio pystyy luomaan kulttuurin, jossa sosiaalinen paine eettiseen toimintaan on vahva.
Susanna Noki
Kirjoittaja on akaalainen humanisti (FM, Suomen historia) & hallintotieteiden ylioppilas
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
