Jalkapallon arvokisat ovat tarjonneet helteisen alkukesän keskelle hienoja sporttihetkiä. Ihka ensimmäisessä EM-turnauksessaan pelannut Suomi esiintyi edukseen, nostatti maanlaajuista huuhkajahuumaa ja jätti positiivisen jäljen monien sydämiin.
Erityisesti avausottelun tapahtumat kirjoitettiin historiankirjoihin astetta paksummalla sulkakynällä; tanskalaispelaajan saama sairauskohtaus ja sen jälkeiset tapahtumat kaikessa traagisuudessaan käänsivät urheilusta näkyviin varsin kauniin puolen. Tuo ilta Parkenilla valotti, kuinka inhimilliset tekijät yhdistävät urheilukansaa tavalla, jossa joukkueiden ja kansallisuuksien välinen kamppailusuhde vajoaa toisarvoiseksi. Kisastudion kommentaattorit jäivät sanattomiksi, ja juuri se viestitti tilanteesta kaiken olennaisen.
Palataanpa muutamia kuukausia taaksepäin, jolloin sisäpalloilussa monien muiden lajien tavoin taisteltiin mestaruuksista tyhjien katsomoiden edessä. Paremmuusjärjestykset saatiin toki selville, mutta voimasuhteiden ratkaiseminen oli loppujen lopuksi vain haalea, jonkinlaiset minimivaatimukset tyydyttänyt versio urheilusta.
Yleisesti todettiin, että normaalisti katsomoista kantautuvan kannustusmetelin puute vei tapahtumista parhaan terän. Toki mekkalaa pitävä yleisö on mitä olennaisin lisämauste hyvän ottelun keitoksessa, mutta ehkäpä kysymys oli kuitenkin jostain astetta olennaisemmasta perusraaka-aineesta. Sosiaaliset siteet ja verkostot, joita kilpailutapahtumat punovat ja lujittavat, jäivät totuttua heikommiksi.
Urheiluseurat elävät ja hengittävät siitä, että joukolla ihmisiä on riittävää intohimoa, kiinnostusta ja kiintymystä johonkin lajiin. Kiinnostus ja kiintymys tuovat ihmisiä yhteen, intohimo puolestaan happea näihin kohtaamisiin. Kuin tyhjästä urheilun ympärille ilmaantuu merkitystä, joka ei pelkisty vain voittajan ratkaisemiseen. Syntyy tunnetta kuuluvuudesta johonkin joukkoon. Avautuu väylä jakaa tulkintoja yhdessä koetusta. Muodostuu lupa innostua siitä, kun altavastaajana onnistumme horjuttamaan ennakkosuosikkia. Saa pettyä karvaasti pelin takkuiluun. Vuoroin riemastuttaa, vuoroin riepoo ihan hiivatisti.
Tällä tavalla heränneitä tuntoja ja tulkintoja puntaroidaan samanmielisten kanssa; on tärkeää saada esittää oma näkemys siitä, millä kokoonpanolla seuraavaan otteluun kannattaisi lähteä, miten hyökkäyspeli tulisi organisoida ja mitkä taktiset seikat olisi välittömästi hiottava kuntoon. Lehtereillä koettu tunnelma antaa syyn rikkoa jään arkisissa kohtaamisissa, ja urheilu itsessään tarjoaa kielen keskustelun sanoittamiseen.
Niin seurat kuin yksittäiset urheilijat ovat siksi kotipaikkakunnilleen sosiaalisia viitepisteitä, osallisuuden äärelle johdattavia majakoita. Ja mikä hienointa, urheilu tarjoaa tilanteita, joissa itse kukin voi asetella asioita tärkeysjärjestykseen, ylittää vastustajuuden määrittelemiä rajoja, kuten Christian Eriksenin tuupertumista seuranneet hetket osoittivat.
Ossi Heino
Kirjoittaja tutkii työkseen pahoja asioita ja tasapainottaa tilannetta vapaa-ajan hyvillä asioilla.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
