Jo joutui armas aika! Kevät on niin pitkällä, että koululaisten kesäloma alkaa tulevana lauantaina. Me läheiset emme tänäkään vuonna pääse kevätjuhliin pyyhkimään silmäkulmiamme Suvivirren säestämänä, mutta vuodenaika tuo monen mieleen lapsuusmuistoja ilmankin. Itselleni ainakin.
Ennen vanhaan eli silloin kun olin itse pieni koululainen, kesäloma tarkoitti pitkiä joutilaita päiviä, jotka vietettiin lähes kokonaan ulkona. Asuin pienessä kerrostalossa, ja jos muistojani on uskominen, niin heräsin joka aamu pääskysten kirkumiseen ja ruohonleikkurin ääneen. Sanomattakin on selvää, että aurinko paistoi aina. Jos nyt joskus sattuikin satamaan vettä, niin ne päivät tuntuivat tulevan kuin tilauksesta ja toivat mukanaan mielenkiintoista uutta tekemistä, kun etupihan viemäri alkoi tulvia.
Kerrostalomme takapihalla kokoontuivat asuinalueen kaikki lapset ja siellä pelattiin sen ajan kuumimpia pelejä, kirkonrottaa, tuikkista ja keinumattia. Hiekkalaatikolla suoritetut, mittavat arkeologiset kaivaukset jaksoivat kiinnostaa yläkoululaisiakin. Toisinaan pakkasin heti aamupalan jälkeen pyyhkeen pyörän tarakalle ja lähdin liikkeelle koko päiväksi ilman sen suurempia suunnitelmia. Mukana kulki usein myös onkivapa, ja kotiin tullessa pyyhkeen sisällä saattoi olla muutama ahven. Lapsen silmissä tuo aika oli yhtä kirkkaanvihreää suviunelmaa, jolloin tekeminen ei loppunut koskaan ja kaikki oli mahdollista.
Uusia, aurinkoisia lapsuusmuistoja muodostuu tänäkin kesänä. Nykylapset toki pyydystävät oikeiden kalojen lisäksi virtuaalisia vonkaleita, ja heidän lapsuutensa on teknologian ansiosta hyvin erilainen kuin omalla ikäpolvellani. Omassa lapsuudessani piti hypätä pyörän selkään, jos halusi tietää, missä kaverit ovat. Omat lapseni tarkistavat kaverin sijainnin metrin tarkkuudella älyttömillä puhelimillaan. Aika paljon liikkumista jää pois, mutta sorminäppäryys on omaa luokkaansa.
Digilaitteiden lisäksi lapset viihtyvät silti myös ihan samanlaisissa aktiviteeteissa kuin vanhempansa aikanaan. Tarjosin isommille lapsille oppitunnin perinteisillä pelikorteilla, jonka seurauksena häviän heille nyt korttipelissä harva se ilta. Viisivuotiaamme onkin vielä ihan oma lukunsa. Hänelle riittää kesäpuuhaksi kivien alta löytyvien tuhatjalkaisten tutkiminen.
Kivien kääntelyn ja korttipelien lisäksi kotikaupungistamme löytyy tänä kesänä todella paljon innostavaa tekemistä kaikenikäisille. Kun virret on veisattu ja silmäkulmat kuivattu, on nykyaikuisellakin pian lupa hidastaa tahtia ja nauttia vihreästä vuodenajasta. Innostu vanhasta harrastuksesta, opettele uusi tai rullaa vain viltti auki jollekin monista kauniista uimarannoistamme. Kesä on täällä ja kaikki on taas mahdollista!
Tanja Salminen
Kirjoittaja on junantuoma akaalainen perheenäiti.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
