Aamuisilla koiralenkeillä on viimeviikkoina alkanut pärjäämään ilman karvalakkia, joten se on kesä nyt. Tennisperheissä kesä alkaa massakenttien kunnostuksella. Talkoillaan hiki hatussa, jotta voidaan kesällä kiukutella, kun tiilimurskaa löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista pitkin asuntoa. Pieniä on elämän haasteet, jos näitä haluaa ongelmiksi luokitella.
Kyllä niin mieleni pahoitin, kun sain käskyn hankkia tyttärelleni tennisshortsit. Minun maailmassani tennisshortseissa on vain yksi tärkeä toiminnallisuus ja se on vähintään kahden pallon mentävä tasku. Tovin tutkittuani jouduin toteamaan, että tasa-arvo ei tenniksessä toteudu. Naisten tennisasusteissa ei ole taskuja. Jonnekinhan ne televisiossakin sen kakkossyöttöä varten varattavan pallon sujauttavat, mutta ei näköjään ainakaan taskuun. Turhauduin ja ostin taskuttomat shortsit. Maailma ei ole vielä valmis!
Viimeisten kymmenen vuoden aikana tenniksen harrastaminen on yleistynyt Suomessa. Tampereella on hyvin haastavaa löytää vapaata peliaikaa aikaisten aamujen tai lepakkovuorojen ulkopuolelta. Valmennusryhmät pullistelevat pelaajia, ja seurat eivät pysty vastaamaan kysyntään. Meillä Etelä-Pirkanmaalla on toistaiseksi vielä peli- ja valmennusaikoja halukkaille saatavilla, mutta toki harrastajamäärän kasvaminen on täälläkin huomattu.
Meillä Akaassa Tennis-buumiin on vastattu kaupungin toimesta luomalla hyvät kesäharjoittelupuitteet Toijalan uusien tekonurmikenttien muodossa. Tekonurmien lisäksi sekä Viialasta että Toijalasta löytyy massakentät, jotka ovat myös meidän kaikkien varattavissa. Urheilukentän alueen ehostaminen lämmittää toki tennikselle sykkivää sydäntäni, mutta se myös kaunistaa kaupunkimme keskustan ulkoasua. Nämä ovat pieniä juttuja, mutta näillä Akaasta tehdään pala palalta houkuttelevampi.
1990 oli edellinen kerta, kun Toijalan taajamassa investoitiin mailapeleihin. Monitoimihalliin tuli kaksi squash-koppia. Squash mielletään 90-luvun lajiksi, jossa yltä päältä hikiset takatukkaiset miehet mäiskivät hihattomissa paidoissaan löysää palloa seinään naurettavan ahtaassa lasikopissa. Itse olin yksi näistä takatukkaisista Monarin koppien vakiokäyttäjistä. Tukkaa ei enää ole, mutta koppeja käyttäisin vieläkin, mikäli niitä ei olisi aikoinaan miehitetty koululaiskäyttöön. Squash on valitettavan väärinymmärretty hieno urheilulaji.
Omia lapsiani tenniksen maailmaan ohjanneena ja omia lapsuuden tenniskokemuksiani peilaten voin todeta tenniksen isoimman ongelman olevan sen vaativuus vasta-alkajalle ja satunnaiselle harrastajalle. Squashin ongelma taas on sen fyysisyys. Se on hyvin korkean sykkeen liikuntaa, mikä taas ei sovellu suurelle massalle. Mailapeleistä sulkapallo ja pöytätennis ovat matalamman kynnyksen lajeja, mutta niitä ei voi harrastaa ulkona johtuen pallon tuuliherkkyydestä. Tässä syitä miksi mailapelit eivät ole lyöneet läpi täällä tuulisessa ja kylmässä Pohjolassa.
Mutta Meksikon poikahan keksi 60-luvulla uuden pelin nimeltään padel. Ja nyt heti perään tämä uutuuslaji on, jopa mahdollisesti tulevana viikkona, tulossa meidän kaikkien harrastettavaksi Toijalan satamaan. Padelissa yhdistyy sulkapallon helppous, tenniksen ulkoilmasoveltuvuus, squashin taktisuus ja nelinpelin sosiaalisuus. Jos en teitä tenniskentälle saa houkuteltua niin kokeilkaa nyt edes Padelia – se on erittäin leppoisaa läpsyttelyä!
Mailapelit ovat nyt kasvussa Akaassa, mutta niistä ei ikinä tule harrastajamäärissä johtavia lajeja. Vaikka olen tennismies, olen aina ollut hyvin kaikkiruokainen liikunnan suhteen. Tärkeintä on kumminkin liikkua ja haastaa itseään uusiin juttuihin. Se pitää meidät terveinä ja virkeinä.
Jari Rantanen
Kirjoittaja on tennismies Viialasta
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa
