Menestyjän prototyyppi on jo vuosia ollut maratonjuoksija, joka vannoo pitkän juoksulenkin aivoja puhdistavaan voimaan. Helppona lääkkeenä työuupumukseen, stressiin ja jopa masennukseen tarjotaan kunnon hikilenkkiä.
Epäilemättä se sopii joillekin erinomaisesti, varsinkin somejulkaisuissa ja ansioluettelossa. Kaikille liikunta ei kuitenkaan merkitse kaiken korjaavaa endorfiiniryöppyä, vaan palautuminen työstä ja stressistä alkaakin jostain muusta.
Liikunta on välttämätöntä meille kaikille, mutta sen merkitys ei ole kaikille sama. Juoksulenkkejä harrastava menestyjä elää sitkeästi mielikuvissa, mutta toiset meistä rentoutuvat parhaiten kalastamalla, soittamalla kitaraa, lukemalla tai puutarhatöissä. Jotkut tarvitsevat yksinäisyyttä hektisten työpäivien vastapainoksi, toiset taas ihmisiä ympärilleen.
Kotona tai mökillä etänä tehty työ on myös kovin ihailtua, ja koronan myötä entistä merkittävämpi osa monen meistä työelämää. Etätöissä keskeytykset eivät häiritse työntekijän tehokkuutta, sillä kotona työkaverit eivät huutele tauoille, ja helposti tulee istuttua takapuoli puuduksissa aamusta iltaan. Perhekään ei häiritse, jos puoliso ja lapset ovat oppineet lukemaan kotona työtä tekevän käsimerkkejä ja post-it -lappuja. Työnantajakin voi näppärästi säästää toimiston vuokrakuluissa, kun työntekijä hoitaakin hommat olohuoneen nurkassa.
Onneksi keskusteluihin on tullut mukaan myös asiantuntijoiden huoli etätyöapatiasta, joka nostaa päätään, kun työelämästä puuttuvat virikkeet ja ihmiset. Joillekin viimeinen vuosi on voinut olla silkkaa autuutta, kun ei ole tarvinnut tavata ihmisiä, mutta aika monelle vuosi on ollut raskas.
Verkon yli tapahtuvat kokoukset eivät korvaa lyhyitä kuulumisten vaihtoja työpaikan käytävillä tai kahvikoneella. Moni kokee, että he eivät ole osa työyhteisöä, kun puurtavat yksin kotona. Monet työasiatkin jäävät puhumatta, kun spontaanit kohtaamiset puuttuvat.
Sen sijaan että luemme lehdistä uusimmat tavat palautua työstä tai toistamme etätyön upeuteen liittyen ulkoa opittuja lauseita, pitäisikin kuunnella itseään. Jokaisen meistä tulisi pohtia, mikä on minulle sopivin tapa tehdä työtä ja mikä taas saa ajatukseni pois työstä. Sen myöntäminen, että en ehkä olekaan se kotikonttorin tehokkain rotta ja juoksuratojen kuningas, voi tehdä tiukkaa mutta on palvelus itselle ja läheisille.
On tärkeää pysähtyä huomaamaan, mistä huono tai hyvä tuuleni tänään kumpusi, ja miten voin vaikuttaa niihin. Erityisen tärkeää on tuntea myötätuntoa itseään kohtaan. Aina ei ole pakko, ja joskus lepo on liikettä tärkeämpää. Se mitä tarvitsee, vaihtelee myös iän ja elämäntilanteiden mukaan.
Kollegani sanoi minulle joskus, että ei ole miettinyt omia hyviä tai huonoja puoliaan. Ehkä kannattaisi. Kun tuntee itsensä, voi löytää keinot voida itse paremmin, mutta on myös mukavampi muille. Ja kun tietää mitä tarvitsee, kannattaa se sanoa ääneen, sillä olen varma, että kukaan ei ole yksin. En minäkään voi olla ainoa, jolle etätyö ei kovin hyvin sovi ja jolle lenkkipolku on mieluisin kaverin kanssa höpötellessä.
Erika Löövi
Kirjoittaja on ihmisistä ja tarinoista energiaa saava äiti ja KTM
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
