”Keväällä on kaikkein hienoimmat saundit”, totesi 7-vuotias poikamme polkupyörälenkin juomatauolla, kun tiedustelin tuntemuksia tämän vuodenajan parhaista puolista. Enpä ollut varsinaisesti tullut ajatelleeksi vuodenaikoja nimenomaan saundeista käsin, mutta tottahan se on – keväällä ympäristön äänimaailma suorastaan mullistuu muutamassa viikossa. Ja kun oikein keskittyy kuuntelemaan, pienetkin äänet lapsenomaiseen mielikuvitukseen yhdistettynä muodostuvat loppujen lopuksi suuriksi havainnoiksi.
Rauhallisesti mutkittelevan puron solina on ehkä yksi kaikkein vaikuttavimmista äänistä. Se syntyy niin nätisti veden virratessa uomasta toiseen, samalla väistellen ja ylittäen matkan varrella olevia kiviä. Ei se siinä pulputellessaan ole moksiskaan maailman menosta ja ihmisten kiireistä.
Veden ääni kevätsateen muodossa kuulostaa muiden vuodenaikojen sateita samettisemmalta, hierontasuihkun tasaisuudella määränpäätään koskettelevalta ropinalta. Ikkunaruutuun tai peltikattoon ripsivät pisarat viestittävät serenadillaan kevään puhkeamisesta.
Myös kevättuulen äänimaailma poikkeaa muiden tuulten vastaavasta. Sillä on ihan omanlaisensa, aavistuksen viheltävä poljento, kun se puhaltaa vielä lehdettömien puiden läpi. Kiitos eri puulajien yksilöllisen akustiikan, tuuli virittää vaatimattomimmankin metsänlaidan moniääniseen orkestrointiin. Eikä tarvita kuin leppeä tuulenhenkäys siihen, että nurmikoille kuivahtaneet lehdet lepahtelevat paikasta toiseen pehmeän kahinan saattelemana.
Luonnonäänistä puhuttaessa ei tietenkään voi unohtaa lintuja, joiden jokakeväiset askareet tulvivat korviemme ulottuville. Joku pyrkii säksättämällä, toinen kujertamalla ja kolmas taas livertämällä viestimään oman reviirinsä rajoista ja kumppanin kaipuusta. Joutsenten trumpettimaisen tööttäilyn ja kurkien kajauttamat fanfaarit voi kuulla jo hyvän aikaa ennen kuin linnut saapuvat puiden takaa näkyviin.
Eittämättä yksi äänenkäytön mestareista on mustarastas, jonka repertuaarista löytyy kaikkea huolettomasta lurittelusta aina tungettelijan harhauttamiseen tarkoitettuihin varoitusääniin. Mutta voipa reviirikamppailusta tai kumppanin etsinnästä viestittää muutenkin kuin huutelemalla. Katulamppujen metallikuvuista kauas kantautuvat rumpusarjat ovat tikan tapa ilmoittaa muille oman alueensa rajoista sekä siitä, ketkä sen sisäpuolelle ovat enemmän ja ketkä vähemmän tervetulleita.
Keväiset äänet kertovat luonnon heräämisestä talven jälkeen taas uuteen eloon. Silmin havaittavien muutosten ohella myös äänimaailma virittyy päivä päivältä rikkaammaksi. Siinä on aina jotain kauan odotettua mutta myös uuden toiveikkuuden tunnelmaa. Tuon äänimaailman kautta voimme kokea yhteyttä paljon itseämme suurempiin kokonaisuuksiin.
Ossi Heino
Kirjoittaja tutkii työkseen pahoja asioita ja tasapainottaa tilannetta vapaa-ajan hyvillä asioilla.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
