Junaliikenteen toimivuudesta ja VR:stä ylipäätään ollaan montaa mieltä. Opiskelen itse Tampereella ja kuljen sinne päivittäin junalla. Vaikka joskus junaliikenteen toimivuus, tai pikemminkin sen toimimattomuus, aiheuttaa nuoresta iästäni huolimatta minulle harmaita hiuksia, on se silti ylivoimaisesti kätevin ja nopein keino siirtyä Tampereen keskusta-alueelle. Myös Helsingin ja Turun keskustaan siirtyminen on nopeaa.
Koska olen moniin muihin akaalaisiin verrattuna junaliikenteen suurkuluttaja, on minun ja VR:n yhteiseltä taipaleelta kertynyt kaikenlaisia kommelluksia. Poimin teille kolme parasta kommellusta viime talvelta.
Eräänä aamuna olin lähdössä kouluun, ja saavuin (taas) ihan viime tipassa Toijalan asemalle. Ryntäsin asemarakennuksen läpi, ja tapani mukaan vilkaisin tauluille, josta näkee saapuvat ja lähtevät junat. Lähtevät junat näyttivät olevan aikataulussa. Ei myöhästymisiä, ei peruuntumisia. Huh. Vilkaisin kuitenkin vielä saapuvien junien taululle. Pysähdyin ja jäin tuijottamaan taulua, sillä se juna, jonka piti saapua Toijalan asemalle ja lähteä sitten kohti Tamperetta, oli peruttu.
Silmäni seilasivat taululta toiselle kuin olisin seurannut tennisottelua. Saapuvat, lähtevät. Siis miten junani voi olla lähtevien puolella normaaliaikataulussa, jos se on saapuvien puolella peruttu?
Yrittänyttä ei laiteta. Olin jo kotona tarkistanut tilanneaikataulun VR:n sovelluksesta tapani mukaan, ja sielläkin näytti, että pääsisin haluamallani junalla kouluun. Siispä kävelin laiturille uhmakkaasti. Värjöttelin kylmässä kymmenen minuuttia, ja lopulta vilkaisu laiturin tauluun kertoi, että juna olisi lähtenyt kohti Tamperetta normaalisti, ilman viivytyksiä tai aikataulun muutoksia. Jaa. Harmi vaan, ettei kyseistä junaa ikinä tullut. Luovutin, ja palasin lämpöiseen asemarakennukseen. Seisoin (olisin istunut mutta eihän siellä ole niitä penkkejä) 45 minuuttia odotellen seuraavaa junaa. Vitsit olivat silloin vähissä, mutta nyt lähinnä naurattaa.
Yhtenä iltapäivänä istuin junassa matkalla Toijalaan. Tai siis istuin junassa, joka oli valmiina lähtemään kohti Toijalaa mutta ei liikkunut. Junan lähtö myöhästyi noin 20 minuuttia. Junan kuljettaja kuulutti vihdoin liikkeelle päästyämme syyn myöhästymiselle, joka kuului näin: “Myöhästymisen syynä… No enpä oikein itsekään tiedä, mutta varmaan siis suunnitteluvirhe… Taas.” Naurahdin ääneen. Ihailtavaa rehellisyyttä kyllä, ja tunnelma keveni ainakin siinä vaunussa, jossa matkustin.
Eräänä perjantai-iltapäivänä olin lähdössä kiireesti takaisin Toijalaan, sillä minulla oli kampaaja tarkkaan aikataulutettuna kalenterissani. Hermostuin ja turhauduin laiturilla odotellessani, kun junaa ei vain kuulunut. Myöhästymisen syytä ei myöskään vielä siinä vaiheessa kerrottu.
Vihdoin noin puoli tuntia myöhemmin juna saapui laiturille ja pääsimme matkaan. Junan kuljettaja kuulutti: “Myöhästymisen syynä oli siis se, ettei kukaan ollut huomannut siirtää junaa lähtöraiteelle.” Just. No, onneksi myöhästyin vain kymmenisen minuuttia. Sain kyllä kampaajalta rutkasti ymmärrystä osakseni, kun totesin, että juna oli myöhässä.
Junaliikenteen käyttäminen on kuitenkin pääosin erittäin toimivaa ja helppoa. Akaalle on varsin ylivoimainen markkinaetu se, että junalla pääsee raiteita pitkin lähes minne vaan. Junamatkustaminen on ekologista, turvallista ja ennen kaikkea mukavaa.
Usein mieleen jäävät ne matkat, jolloin kaikki ei ole sujunut ihan niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä, ja valtaosa taas niistä erinomaisen hyvin sujuneista matkoista unohtuu. Ja vaikka se juna sitten joskus olisikin myöhässä, niin onneksi ei tarvitse lausua kuin nuo kaksi maagista kirjainta, “vee” ja “är”, niin saa todennäköisesti myöhästymisen anteeksi ymmärtäväisen ja empaattisen vastaanoton kera.
Miisa Korvenaho
Kirjoittaja on toisen asteen opiskelija Toijalasta.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
