Talvi on tullut eteläiseenkin Suomeen. Sen tietää siitä, että Volkkarin ovet olivat taas jäätyneet kiinni. Repsikan puolella on pakkasella myös sellainen lisäominaisuus, että jos oven saa auki, se ei mene enää takaisin kiinni. Talvi on ollut kaunis, mutta jos olen ihan rehellinen, niin tämä ei totisesti ole suosikkivuodenaikani. Mikään ei kasva, aurinkoa ei näy ja kylmä on kaikkialla paitsi saunassa. Tällainen lämpimien ilmojen – ja lajien – ihminen on ajettu kotiin odottamaan kevättä. Mutta on talvestakin jotain positiivista löydettävä.
Iloa on ehdottomasti tuonut uusi tekojää ja muut luistinradat. Tammikuun ensimmäisellä viikolla vein lastani taas kiekkoa lätkimään. Lapsen kylmänsietokyky on muuten ihmeellinen asia – siellä ne painaa märissä verkkareissa tunti toisensa perään liian isoilla tai pienillä luistimilla ja nauttivat joka hetkestä. Itse istuin lämpimässä autossa pitkän tovin ihailemassa erään nuoren naisen taiturimaista jäätanssia. Eipä häntäkään näyttänyt kylmyys ja pimeys haittaavan. En pidä luistelemisesta, en omista luistimia enkä todennäköisesti koskaan aio hankkia luistimia. Silti joka kerta jäiden ohi kulkiessa ilahdun siitä, kuinka moni ajattelee täysin päinvastaisesti. Muiden ilo tarttuu, kun antaa sille mahdollisuuden!
Sama pätee hiihtoon. Kuulun joukkoon, joka ymmärtää sauvakävelyn paremmin kuin hiihdon. Vaan kuinka dynaamiselta näyttääkään se tuulipukuinen rouvashenkilö, joka rytmikkäin vedoin ohittaa talomme päivittäin. Takavuosien hiihtokuningatar, Siiri ”äitee” Rantanen täytti joulukuussa 94 vuotta enkä käy väittämään, etteikö tämä tehokas talvilaji olisi todennäköisesti pitkän ja terveen iän salaisuus. Varastosta löytyy sentään sukset, ja pari kertaa olen Jalannin lenkkiä kiertänytkin, katsotaan mihin se riittää.
Oma talviulkoiluni perustuu muutamia laskettelureissuja lukuun ottamatta koiran ulkoiluttamiseen. Meillä asuu hassu pieni koira, josta on ollut kauheasti iloa ja vaivaa, niin kuin eläimistä tuppaa olemaan. Jos sillä ei ole ripuli, sillä on hepuli, ja joskus on molemmat samaan aikaan. Käymme purkamassa energiaa Viialan koirapuistossa (vain silloin kun koiralla on pelkkä hepuli), ja viime aikoina olen pyytänyt mukaan koirallisia ystäviä. Nelijalkaisten painiessa vapaana me kaksijalkaiset olemme vaihtaneet kuulumisia turvavälejä noudattaen. Luminen puisto on siisti, ja raikkaassa ulkoilmassa vietetyn ajan jälkeen sauna tuntuu ihanalta.
Jos muillakin on välillä vaikeuksia löytää talven positiivisia puolia, suosittelen kurkkaamaan Positiivinen Akaa -sivustoa Facebookissa. Sieltä löytyi tuore listaus paikkakunnan parhaista pulkkamäistä. Samalla kun yhä vältellään viruksia, annetaan ilon tarttua! Maski suojaa kasvoja myös kovassa vauhdissa pöllyävältä lumelta.
Tanja Salminen
Kirjoittaja on joka päivä iloinen siitä, että asuu perheineen Akaassa.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
Kommentointi on suljettu.