Johanna Lapinleimu-Sormunen on tehnyt piparkakkutaloja lapsuudesta saakka. Perheen perustamisen jälkeen hän alkoi tehdä niitä myös omien lasten kanssa sekä itselle että lahjaksi. Muutaman viime vuoden ajan hän on tehnyt taloja myös myyntiin.
– Määrä on vähän vaihdellut, mutta parhaimpana vuotena olen tehnyt vähän yli 30 taloa.
Piparkakkutaloja on ollut myynnissä myyjäisissä eri puolilla Akaata. Kun tänä vuonna ei ollut myyjäisiä, pieneni myös talotuotannon määrä.
– Tänä vuonna tein seitsemän. Kaikki tilatut on tehty, mutta ehkä teen vielä kaksi yllätykseksi.
Raaka-ainepuolella Lapinleimu-Sormunen on päätynyt käyttämään ostotavaraa.
– Olen tullut siihen tulokseen, että kaupan taikina on taloihin parempaa. Se ei ole paremman makuista, mutta se käyttäytyy uunissa parhaiten. Oma taikina vähän leviää. Kokeiltu on, molempia.
Vaikka oma taikina olisi parempaa, myös kaupan taikinaa tulee syötyä taloja tehdessä.
– Nimenomaan taikinaa ennemmin kuin valmiita, paakari myöntää.
Mehiläisharrastus näkyy ja maistuu
Vaikka kokemusta piparien paistosta ja talojen teosta on lapsuudesta saakka, Johanna Lapinleimu-Sormunen myöntää, että vähintään yksi pellillinen palaa joka vuosi. Tänä vuonna se tosin oli vain lähellä, ja poikkeuksellisesti palovammoiltakin on vältytty.
Aina eivät rakennushommatkaan onnistu.
– Joskus ne romahtelevat, ja kattojen kiinnittäminen on välillä hankalaa. Olen tehnyt piparkakkulinnunpönttöjä, jotka pitää taivuttaa kuumana, kun ne tulevat uunista. Ne välillä taipuilevat ja katkeilevat.
Lapinleimu-Sormunen tekee piparkakkutalot monesti omilla vakikaavoillaan, joita hänellä yhdet isoja taloja ja muutamat pieniä taloja varten. Myös netistä voi bongailla kaavoja, ja asiakkaan toiveet tietysti toteutetaan.
– Voi tulla kuva, tai sitten toivotaan isoa tai pientä. Tai paljon koristeita.
Koristelussa hän pyrkii uudistumaan joka vuosi ja käyttämään esimerkiksi erilaisia karkkeja.
Lapinleimu-Sormusen perhe harrastaa Sotkialla sijaitsevalla, 1600-luvulla perustetulla Kuhavuoren tilallaan mehiläistarhausta, joten talotehtaassa on tietysti syntynyt myös piparkakkumehiläispesiä.
– Tänä vuonna en ole niitä tehnyt, koska muut kuin mehiläistarhaajat eivät ymmärrä niiden päälle. Mutta kaupungille tein viime jouluna. Siellä oli talo ja muutama mehiläispesä talon pihassa.
Kuhavuoren tilan 20 pesän sadosta riittää hunajaa myös pipareihin. Hunajapiparit tehdään tietysti mehiläismuoteilla, ja hunajaa ei tarvita taikinassa niin paljon kuin sokeria.
Joulu perinteisesti perheen kesken
Omille lapsille ja kummilapsille Johanna Lapinleimu-Sormunen tekee myös isoja piparisydämiä, joihin on kirjoitettu saajan nimi.
– Kun kävin Kurisjärvellä koulua, siellä keittäjä teki aina isot piparkakkusydämet kaikille koululaisille. Se on jäänyt sieltä omasta lapsuudesta.
Joulut Lapinleimu-Sormusen perhe on aina viettänyt kotona, joten koronvuosi ei tuo poikkeuksia perinteisiin.
– Tärkeintä on syödä ja olla perheen kanssa. Vanhin lapsi pääsee armeijasta juuri ennen joulua, keskimmäinen on vapaalla armeijasta, ja nuorin on kotona. Isovanhemmat mahdollisesti tulevat pellon toiselta puolelta. He ovat muutenkin arjessa, joten olisi hassua, jos ei voisi jouluna nähdä. Toki huolellisia täytyy olla. Jos joku on kipeä, mietimme asiaa erikseen.
