Pari sataa vuotta sitten maailmalla riehui Intiasta alkunsa saanut kolerapandemia, joka koitui erityisesti suurempien kaupunkien päänvaivaksi. Kesti pitkään ennen kuin havaittiin tuon tuhoa kylvävän taudin ja kelvottoman sanitaation välinen yhteys.
Vasta mittavat ponnistelut vesihuoltojärjestelmien rakentamiseksi taittoivat pandemiasta pahimman terän. Huoli hälveni, kun juurisyy oivallettiin ja ongelman ytimeen voitiin puuttua yhteistuumin. Ratkaisun avain oli kyvyssä käsitellä omaa sontaa.
Siinä missä infektio iskee ihmiskehon haavoittuvuuksiin, pandemia käyttää leviämiseensä yhteiskuntiin iskostuneita heikkouksia. Onneksi kykymme tuottaa tietoa on nykyisin aivan eri sfääreissä pahimpaan kolera-aikaan verrattuna. Tieteilijät ja muut eri alojen asiantuntijat laittavat itseään likoon selvittääkseen viruksen rakenteita ja leviämismekanismeja sekä hillitsemistoimien vaikutuksia ja muita ongelman liitännäisiä. Tieto luo edellytyksiä tehdä ongelmaa yhä paremmin ymmärrettäväksi.
Laboratorioissa ja tutkimuslaitoksissa tuotettavaa tietoa välitetään raporteilla, tilastoilla ja kuvaajilla. Se kehystyy poliittisissa keskusteluissa, päätöksissä ja päätösten vaikutusten arvioinneissa. Ketju muuttuu vereksi ja lihaksi messuhalleihin pystytettävien drive in -testausasemien, etäopetusten, pisarasuojien ja muiden toimenpiteiden kautta. Toisaalta se saa merkityksensä ja muuttuu käytännöiksi myös jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa.
Korona on muuttanut ihmisten kohtaamistapoja ja patistanut kehittelemään uusia yhteisvastuun normeja. Jos kättelystä kieltäytyminen oli aiemmin epäkunnioituksen osoitus, on tilanne nyt päinvastainen. Kadun puolen vaihtamisesta on tullut töykeyden sijaan mitä suurinta huomaavaisuutta. Vain tovi sitten yleisillä paikoilla maskilla kasvonsa peittänyt oli helppo leimata jotenkin vinksahtaneeksi, mutta nyt maskittomuus herättää epäilyksiä.
Yhteisvastuullisten normien soisi jalkautuvan myös arkisiin kanssakäynteihin ja some-keskusteluihin. Jokainen voi osaltaan muuttaa vuorovaikutustyyliään asiallisempaan ja tietämisen rajallisuuden huomioivaan suuntaan. Keskustelut muodostavat pohjaa sillekin, koetaanko pandemia henkilökohtaisena kriisinä vai yhteisenä, jokaisen ponnisteluja vaativana ongelmana. Tällä on ratkaiseva merkitys hillitsemistoimenpiteiden ja aikanaan tulevan rokotteen vaikuttavuuteen.
Jos vuorovaikutustilanteissa jokaisella on kattavin näkemys kokonaiskuviosta ja oikeutetuin kanta ongelman kaipaamiin ratkaisuihin, päädytään väistämättä aina vähempään kuin olisi mahdollista. Kun malttia paikataan volyymilla ja tiedon puutetta olkinukeilla, keskustelut eivät avarra näkökulmia, vaan tulevat valjastetuiksi palvelemaan niiden suppeutta. Taitaa siis tässäkin tapauksessa ratkaisu liittyä kykyyn käsitellä omaa sontaa.
Ossi Heino
Kirjoittaja tutkii työkseen pahoja asioita ja tasapainottaa tilannetta vapaa-ajan hyvillä asioilla.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
