Kirkkovuosi kestää nimensä mukaisesti vuoden. Se alkaa ja päättyy eri aikana kuin kalenterivuosi, mutta pituus on sama.
Kirkkovuosi rytmittyy juhlapyhien mukaan. Kirkkovuosi osoittaa meille, kuinka me edelleen elämme kristillisessä kulttuurissa. Kaikki juhlapyhät yhtä lukuun ottamatta ovat kristillisiä juhlapyhiä. Ainoastaan vapunpäivä on sellainen juhlapäivä, joka on painettu kalenteriin punaisella värillä mutta joka ei ole kirkollinen juhlapäivä.
Kirkkovuosi etenee varsin loogisesti. Se alkaa adventtina, jolloin valmistaudutaan ihmiseksi syntyneen Jumalan syntymäjuhlaan. Siitä tapahtumat etenevät pikkuhiljaa kohti pääsiäistä. Sitä ennen vietämme paastonajan, jolloin pohdimme kärsimykseen liittyviä asioita ja seuraamme Kristuksen ja opetuslasten viimeistä matkaa kohti Jerusalemia ja kärsimystä ja kuolemaa. Kirkkovuoden suurin juhla, pääsiäinen, on uuden alun juhla. Pääsiäisaika päättyy helluntaihin, johon menemme helatorstain kautta. Helluntaina alkaa pitkä jakso, joka päättyy tuomiosunnuntaihin eli Kristuksen kuninkuuden sunnuntaihin. Kirkkovuosi alkaa seimeen syntyvän Jeesus-lapsen odotuksella ja se päättyy kuninkaana aikojen lopussa palaavan Kristuksen odotukseen.
Kirkon jumalanpalveluselämä saa rytminsä ja sisältönsä kirkkovuodesta, jonka keskus on pääsiäinen. Jokaiselle pyhäpäivälle on omat raamatuntekstinsä ja rukouksensa, joita voidaan käyttää myös pyhien välisinä arkipäivinä. Tämä on erinomainen apuneuvo myös papeille ja muille seurakunnan hengellisen työn tekijöille, koska näin ei tarvitse itse valita kullekin viikolle Raamatun tekstejä.
Kirkkovuoden noudattamisessa on suuri viisaus. Kirkkovuosi keskittyy Jeesuksen elämän keskeisiin tapahtumiin, mukana on myös kirkon historian tarkastelua ja kirkolle merkittävien henkilöiden muistopäiviä. Juhannuskin on kirkollinen juhla, vaikka se ei kaikille ensimmäisenä tulisikaan kirkollisena juhlana mieleen.
Kirkkovuodessa elävä kristitty elää kirkon uskon rytmissä yhdessä muiden kristittyjen kanssa. Kirkkovuoteen mahtuu koko kristillinen usko kaikkine teemoineen ja aihepiireineen. Kirkkovuoden monipuolisuus vähentää sitä vaaraa, että hartauselämä noudattaisi vain jonkun yksittäisen henkilön korvasyyhyä. Kaikki kirkkopyhät ja niiden tekstit eivät ole helppoja, mutta vielä ei ole sellaista pyhää ollut, johon saarna ei ole syntynyt ja jona ei ole messua vietetty.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan kirkkovuoden noudattaminen on oivallinen tapa seurata Kristusta yhdessä muun seurakunnan kanssa. Lepopäivän edes jonkinlainen pyhittäminen ja hiljentymisen oppiminen on hyväksi meille nykyajan ihmisille, jotka kuvittelemme olevamme korvaamattomia ja joiden pitäisi aina olla aikaansaavia ja tehokkaita.
Hyvää kirkkovuotta ja sen pyhäpäiviä jokaiselle!
Kalle Roine
Kirjoittaja on Kalvolan kirkkoherra
