Ihan pihalla: Yli 90-vuotiaat entiset kukkakauppiaat eivät ota stressiä puutarhastaan

Viialassa reilu 40 vuotta Kukka & Hautauspalvelu Laaksoa pyörittäneiden Liisa ja Leo Laakson oman puutarhan lempipaikka on takapihalla pelargonioiden keskellä.

Toijalassa omassa omakotitalossaan asuvat yli 90-vuotiaat Liisa ja Leo Laakso hoitavat puutarhaansa rakkaudella. Reilu 40 vuotta Viialassa kukkakauppiaina toimineet Laaksot viihtyvät edelleenkin kasvien ja kukkien parissa.

– Omassa puutarhassa vietetään niin paljon aikaa kuin suinkin, Liisa kertoo.

Leo paljastaa, että toisinaan he unohtavat ajankulun ja nyppivät puutarhassaan rikkaruohoja iltaan asti. Tavoitteita heillä ei kuitenkaan ole puutarhan suhteen.

– Me emme ota stressiä tästä, Leo toteaa ja vaimo nyökkää myöntäen.

Rennosta asenteesta kielii myös se, että Laaksot ovat antaneet lintujen kylvämien auringonkukkien jatkaa kasvuaan lintujen niille valitsemilla paikoillaan. Linnut ovat Laaksoille kuin ystäviä, jotka ovat oppineet talonväen aikataulut. Ne tietävät milloin pariskunta nousee aamupalalle, jolloin nekin saavat ruokansa.

– Iltapäivällä linnut tulevat katsomaan meitä talon toiselle puolelle, vaikka siellä ei ole ruokatarjoilua. Kutsun niitä herrasväeksi, Liisa kertoo hymyillen.

Etupihalle muurattu kukkapenkki on täynnä erilaisia kasveja ja puita. Etualalla oleva vaalea hopeahärkki ei Laaksojen mukaan tarvitse juurikaan kastelua.

Kasteluvedessä salaisuus

Omassa kodissa asumista Laaksot kuvailevat ”ihanaksi”, vaikka se teettääkin töitä. Onneksi heidän molemmat tyttärensä auttelevat vanhempiaan kodin- ja puutarhanhoidossa, kun ehtivät. Myös naapurit auttava leikkaamalla Laaksojen nurmikoita ja talvella tekemällä lumitöitä. Laaksot kiittelevätkin ihania naapureita ja tyttäriään.

Akilleat houkuttelevat puoleensa pölyttäjiä.

Oman haasteensa puutarhanhoitoon Leolle tuo likinäköisyys ja Liisalle talvella tullut jalkavamma, joka pakottaa hänet kulkemaan rollaattorilla. Näistä haasteista huolimatta kodin ympärillä oleva puutarha kukkii huoliteltuna ja kauniina.

Matalat havukasvit reunustavat pihatien vartta ja talon eteen muurattu kukkapenkki on täynnä monia erilaisia kukkia ja puita. Keskellä tätä penkkiä ja vänkyräinen kuollut puu, jonka Laaksot aluksi ajattelivat kaatavansa pois, mutta huomasivatkin sen kauneuden.

– Me pidetään se siinä raakkuna ja laitetaan myöhemmin sen oksille amppeleita, Liisa suunnittelee.

Vaaleanharmaanukkainen hopeahärkki viihtyy penkissä paksuna kasvustona. Laaksot paljastavat sen olevan helppohoitoinen, sillä se ei tarvitse juurikaan kastelua. Kasviin on odotettavissa valkoisia kukkia.

Yksi Laaksojen puutarhan kukoistamisen salaisuus löytyy kasteluvedestä. He saavat kasteluvetensä lähellä virtaavasta Lontilanjoesta, jonka vedestä kasvit saavat paljon ravinteita.

Sympaattinen kuusi on lintujen kotipuu

Laaksojen Jaakoksi nimeämä keltahelokki kukkii heinäkuun alussa ahkerasti.

Leon itsensä vuonna 1971 rakentamaa taloa reunustavat hempeän vaaleanpunaiset, vinkeän pinkit ja perinteisen punaiset pelargoniat. Osa niistä on talvehtinut jo monta vuotta.

Pihan perukoilta löytyy parhaillaan ahkerasti kukkivia keltahelokkeja ja vaaleanpunaisia akileijoja, jotka vetävät pölyttäjiä puoleensa. Perimmäisenä pihalla kohoaa sympaattinen venkura kuusi.

– Se on rumakin, mutta nätti, kuvailee Liisa.

Vänkyräinen kuusi on ”nätti ja ruma”.

Puun runkoon on kiinnitetty linnunpönttö, jossa Laaksojen herrasväki, talitintit ja kirjosiepot pesivät vuorotellen.

Laaksot kertovat, että heidän puutarhansa on siitä helppohoitoinen, että perennat kukkivat vuodesta toiseen. Keväisin ne puskevat itsensä esiin mullasta. Lisäksi lilanvärisin kukin kukkiva peitekasvi ei päästä paljon muuta kasvillisuutta läpi. Rikkaruohoja ei siis tarvitse sen joukosta kitkeä.

Hyötykasvit ovat vähemmistönä Laaksojen puutarhassa, mutta rautatien omenapuuksi nimetty puu tuo syksyllä Laaksoille satoa.

– Näistä omenoista teen hilloja, Liisa kertoo.

Naurua ja kahvia

Isot hempeän vaaleanpunaiset pelargoniat ovat näyttäviä.

Laaksot eivät suostu nimeämään mitään kukkaa tai kasvia omaksi suosikikseen, vaan kaikkia hoidetaan hellyydellä. Sen sijaan omasta pihapiiristä löytyy lempipaikka. Se on talon takana sijaitseva terassi, jossa lämpötila pysyy hellepäivinäkin suotuisana. Myös lintujen seuraaminen tästä paikasta on hauskaa.

Omassa kodissaan pariskunnalla on tarkoitus edelleenkin asua. He uskovat pitkän ikänsä salaisuuden piilevän työnteossa. Liisa kertoo tehneensä jo lapsena perheen ainoana tyttönä kovasti töitä.

– Liikkeen hoitaminenkin oli aika urakka, mutta tykkään työnteosta. Työ ei saa maistua tervanjuonnilta. Välillä pitää ehtiä hörppimään kahvia, Leo miettii.

– Kyllä siellä naurettiin ja juteltiin paljon ihmisten kanssa, Liisa muistelee Kukka & Hautauspalvelu Laakson aikoja.

Ihan pihalla -sarjassa esitellään paikallisia pihoja ja puutarhoja. Ilmianna oma tai naapurisi piha osoitteeseen toimitus@akaanseutu.fi.

Lue myös sarjan edellinen juttu:

Ihan pihalla: Villi metsäpiha ja tällätty mäntypiha luovat kokonaisuuden, joka on juuri sellainen kuin on tarkoitettu – ”En keksi mitään, mistä en pihassani pitäisi”

Liisa ja Leo Laakso kertovat unohtavansa toisinaan ajan kulun puutarhassaan. Lämpiminä iltoina rikkaruohojenkin poistaminen käy verkalleen huomaamatta.
Kauniisti kukkivien daalioiden salaisuus on kunnon lannoitus.