Keväällä 50 vuotta sitten päätti 24 Hämeenlinnan seminaarin opiskelijaa lähteä luokkaretkelle jonnekin, minne ei perinteisesti mennä. Kaksiviikkoisen matkan kohteiksi valittiin Praha ja Budapest.
– Teimme kovasti töitä kootaksemme matkarahoja. Rahat kerättiin erilaisin tempauksin. Myyjäisissä myytiin nypläystöitä, itse tehtyjä reikäommeltuja liinoja ja kortteja kuorineen, Odotimme innolla varmasti ikimuistoista matkaa – ja sehän siitä sitten tuli, sanoo Saarioispuolella asuva, lähipitäjissä opettajana toiminut Sointu Simola.
Aitiopaikalla näkemässä miehitystä
Matkaan lähdettiin elokuun 19. päivänä, lentäen Berliiniin ja sieltä junalla Prahaan.
– Asuimme Václavské námestin laidalla Adria-hotellissa. Kiertelimme kahtena päivänä kaupungilla tutustuen sen nähtävyyksiin. Tavatessamme paikallisia nuoria aistimme huolta tulevaisuudesta ja pelkoa siitä, että venäläiset tulisivat rajan yli, muistelee Sointu Simola.
Suomalaisnuoret eivät kuitenkaan voineet kuvitella mitä tiistaiaamu toisi tullessaan. Joku oli tosin yöllä ihmetellyt vilkasta lentoliikennettä kaupungin yllä. Aamupala siirrettiin tuonnemmaksi, aukiolta alkoi kuulua outoja ääniä ja tankkien jyrinää.
– Se oli nyt sitten totta,Varsovan liiton maat olivat miehittäneen Tsekkoslovakian. Kyllä siinä jo hiukan oli itkukin kurkussa, ikkunoista kiellettiin kurkkimasta eikä kadulle ollut menemistä. Päivä meni sisätiloissa, monenlaisia huhuja kuultiin ja kieltojakin piti rikkoa – ottaa valokuvia huoneiden ikkunoista ulos, muistelee Simola.
Aukiolle tuli panssarivaunuja ja kiväärimiehiä, joiden etenemistä tsekit ja vastarintaliikke yrittivät estää. Ensimmäisenä päämääränä Varsovan liiton joukoilla oli valloittaa Tsekkoslovakian radion talo. Miehittäjillä on sanottu olleen kaikkiaan 500 000 miehen armeija, 6300 panssarivaunua ja yli 80 lentokonetta. Varsovan liiton maista Romania ja Jugoslavia eivät osallistuneet miehitykseen.
Jossain vaiheessa päivää näimme valtavan tsekkikulkueen lähestyvän. Ensimmäisillä oli käsissään mustia lippuja, jotka kuvasivat kuolleiden määrää. Lopuilla oli Tsekkoslovakian liput ja he lauloivat Tsekkoslovakian kansallislaulua. Kunnes tankit hajoittivat kulkueen. Outoa kyllä me emme kuitenkaan pelänneet, pikemminkin tunsimme hämmennystä ja raivoakin, muistelee Simola.
Aamulla tuli tieto, että ulkomaalaiset tullaan kuljettamaan pois maasta. Oltuaan yön jollakin opistolla, opettajakokelaat vietiin asemalle, mistä matka jatkui junalla Berliinin kautta kotiin. Kahden viikon matkasta tuli vajaan viikon mittainen ja Budapest jäi näkemättä, mutta matkasta tuli todella ikimuistoinen.
Muistomatkasta tuli tunteikais
Tänä keväänä heräsi muutamien matkallaolleiden mielessä ajatus lähteä 50-vuotismuistelumatkalle Prahaan. Lähtijöitä ilmoittautui enemmänkin, mutta loppujen lopuksi heitä oli vain kaksi – Annikki Jokiniitty Lahdesta ja Sointu Simola Valkeakoskelta. Kolmanneksi pyöräksi lähti tämän artikkelin kirjoittaja. Matkaa alkoi, kuten 50 vuotta sitten, elokuun 19. päivänä. Jo ensimmäisenä päivänä käytiin katsomassa miltä Vaslavskin aukio näyttää tänään ja onko hotelli Adria vielä olemassa. Aukiolla pystytettiin tiistain muistokonserttia varten suuria telineitä ja rakennelmia. Aukion alalaidalla oli isoja standeja, joissa oli vaikuttavia – rajujakin – valokuvia 50 vuoden takaa. Adriassa pääsimme ottamaan valokuvia samasta ikkunasta kuin 50 vutta sitten.
Illalla tulimme hyvissä ajoin ennen muistokonsertin alkua ja istuuduimme yhdelle lähellä esiintymislavaa ollevalle terassille. Väkeä alkoi tulla solkenaan. Konserttia seuraamassa arvioitiin olleen yli 10 000 henkeä. Kuinka ollakaan pöytäämme tuli kaksi miestä, jotka sanoivat olevansa Uppsalasta, Ruotsista. Pian selvisi, että vanhempi heistä Josef Havelda on alunperin tsekki, toiminut vastarintaliikkeessä 1968, ollut puolustamassa Radiotaloa – ja paennut maasta sillä samalla junalla, jolla seminaarilaisetkin matkustivat Berliiniin. Onhan maailma pieni.
Vaikuttava, mahtava tilaisuus
Ennen konsertin alkua pienet puheet pitivät muun muassa Tsekin entinen pääministeri Petr Pithart ja näyttelijä-laulaja Zdeněk Svěrák. Konsertissa esiintyi joukko tunnettua tsekkiläisiä laulajia ja muusikoita sekä Tsekin radion sinfoniaorkesteri.
Tilaisuus oli vaikuttava ja sen yleisön reaktioit puheisiin ja lauluihin olivat liikuttavia. Kyyneleitä pyyhittiin silmäkulmista sekä salaa että rehellisesti niiskuttaen. Nuoret parit ja perheet pienine lapsineen elivät mukana – miten paljon mahtoivat tietää muisteltavista päivistä ? Vanhemmat ja miehityksen kokeneet olivat vakavampia ja monella painui pää maahan päin moneen kertaan. Yleisö lauloi mukana, heilutti käsiään musiikin tahdissa, joillakin oli pienet tsekkiliput ja konsertti ikuistettiin tuhansiin kameroihin.
Kun 75-vuotias Marta Kubišova esilauloi tsekkien ja slovakien kansallislaulut, mukana lauloivat KAIKKI. Esiintymislavan takana sijaitsevan museon seinään oli heijastettu tsekkilippu ja tsekin kansallislaulun aikana kieritettiin yleisön yläpuolella auki noin 100 metriä pitkä maan lippu.
– Tämä oli valtavan upea kokemus. Liikuttava, herkistävä ja ajatuksia herättävä. Matka oli kaiken kaikkiaan hieno, aurinko helotti, Praha oli kauneimmillaan ja tästä tuli toinen ikimuistoinen matka, totesivat Simola ja Jokiniitty.
Tsekin radio ja TV aktiivisesti mukana
Konserttilavan oikealla puolella Tsekin radion edustalla puhuivat tiistaina pääministeri Andrej Babiš, edustajainhuoneen puhemies Radek Vondráček sekä senaatin puhemies Milan Štěch.
Tsekkoslovakian radion talo oli vuoden 1968 tapahtumissa yksi tärkeimmistä. Miehittäjät halusivat valloittaa sen ja sisällä olleet taistelivat kiivaasti pitääkseen sen.
Tiistaina sieltä lähetettiin myös 13-tuntinen suora lähetys vuoden 1968 tapahtumista. Slovakian presidentti Andrej Kiska oli yksi lähetyksessä mukana olleista. Tsekin presidentti Milos Zeman ei osallistunut muistotilaisuuteen eikä puhunut kansalle.
Liisa Ahokas
