Uskonnonvapaus on yksi YK:n ihmisoikeuksien julistuksen kohdista, joka toteutuu eri puolilla maailmaa kovin eritasoisesti tai sitten ei toteudu lainkaan. Onhan monia maita, joissa ei hyväksytä uskonnon harjoittamista lainkaan. Tai ainakin se katsotaan rangaistavaksi tai vähintään esteeksi esimerkiksi valtion virkoihin tai koulutukseen. Joissakin maissa uskonnon vaihtaminen on jopa kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettyä.
Jostain syystä näitä asioita ei media paljonkaan nosta esiin, vaikka esimerkiksi kristittyjä vainotaan monissa Aasian maissa, kirkkoja tuhotaan ja seurakuntien työntekijöitä tapetaan tai ainakin uhkaillaan, eikä viranomaisista juuri ole turvaa. Johtuuko lie siitä, että meillä Suomessa uskonto katsotaan niin yksityisasiaksi, ettei siitä juuri julkisesti puhuta. Valitettavasti uskonsa julkisesti tunnustavan väitetään hakevan julkisuutta tai jotain tiettyä etua. Jopa maailmankatsomuksensa Raamatun luomiskertomukseen perustavan ei katsota olevan sopiva opettamaan koulussa edes uskontoa. Kuitenkin vaihtoehtoinen maailmankatsomus perustuu teorioiden kokoelmaan, jota pidetään ainoana totuutena, vaikka näitä teorioita ei ole pystytty todistamaan oikeiksi. Tai, jos eduskunnassa jotenkin perustelee kantaansa Raamatulla, saa osakseen ”vinoja hymyjä” tai sitten suorastaan vinoilua.
Useita vuosia sitten olin mukana keskustelussa, jossa joku väitti, että työuupumus voi johtua uskonnollisen perinteen aiheuttamista paineista. Kun keskustelu tuntui ajautuvan siihen, että syy on uskonnossa, en voinut olla hiljaa, vaan pyysin puheenvuoron, jossa totesin kuinka kristinuskon sanoma armosta ja anteeksiantamuksesta voi oikein ymmärrettynä olla tavattoman vapauttava asia.
Valitettavasti on totta, että uskonnon, jopa kristinuskon, nimissä on tehty paljon pahaa, ja tehdään edelleen, mutta silloin on useimmiten kysymys siitä, että uskonto on valjastettu vallankäytön välineeksi ja niin ei Jeesus koskaan tehnyt.
Eräs ystäväni muisteli oman nuoruutensa aikaista tilannetta, jossa iäkäs arkkitehti teroitti nuorten mieleen: ”Muistakaa aina uskonto on iloinen asia”. Jopa tänä luonnonmullistusten ja muiden katastrofien sävyttämänä aikana kristitty voi luottaa Jeesuksen viimeiseen lupaukseen: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt. 28:20) Tämä lupaus on voimassa edelleen ja varsinkin nyt, kun erilaiset katastrofit ja muut tapahtumat kertovat, että Jeesuksen toinen tuleminen on vihdoinkin lähellä. Eikä siihen tarvita välttämättä Raamatun todistusta. Monet tiedemiehet ovat sitä mieltä, että elämä maapallolla on pian mahdotonta. Jeesus ei ilmoittanut paluunsa tarkkaa aikaa, mutta antoi merkkejä, joista voimme päätellä, että se on oven edessä. Vaikka nuo merkit saattavat olla pelottavia, meidän ei tarvitse pelätä, sillä Jeesus sanoo Luuk.21:28 : ”Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä”. Ja se vapautus merkitsee pääsyä siihen kotiin, jota Jeesus on nyt valmistamassa omilleen.
Juhani Heikkilä
Kirjoittaja on seurakunnan vanhin Toijalan Adventtiseurakunnasta
