Aurinkoisena keskiviikkoaamuna Kirsin torikahvilassa Toijalan torilla kauppa käy vilkkaasti. Asiakkaita riittää jonoksi asti. Kahvilaa 26 vuotta pyörittänyt Kirsi Pernu on syystä tyytyväinen. Edes vaihteleva sää ei ole häirinnyt kaupankäyntiä.

– Vaikka vettä on tullut, toripäivinä on satanut vasta iltapäivällä, Pernu kertoo.

Pernu arvelee torikahvilan houkuttelevan asiakkaita itse tehdyillä ja erilaisilla tuotteilla. Asiakaskunta on vauvasta vaariin.

– Myös nuoret ja lapsiperheet löytävät nykyisin torille. Ennen kävi vanhempaa väkeä, nyt myös nuorempaa, Pernu arvioi.

Pillimehua ja pullaa

Milla Saarela, Kati Kurikka–Lindeman ja Hanna Arvola–Sundström pistäytyvät torikahvilassa lastensa kanssa aina keskiviikkoisin, jos muita menoja ei ole. Milla Saarelan Rasmus-poika on 9,5 kuukautta, Kati Kurikka-Lindemanin Eetu 3 vuotta ja Elsa 4,5 kuukautta ja Hanna Arvola-Sundströmin Milla-tytär 6 kuukautta, Enni 5 vuotta ja Tatu kohta kolme vuotta. Äidit ovat tutustuneet toisiinsa MLL:n vauvakahvilassa.

– Käymme kahvilla ja jatkamme tästä leikkipuistoon, seurue kertoo.

Torikahvilaan on matkalla myös Mari Yli–Koivisto yhdessä lastensa Lauran, 2, ja Vilman, 5, kanssa. Jonon hännillä omaan vuoroaan odottava kolmikko aikoo nauttia pillimehua, pullaa ja kahvia.

– Totta kai jaksaa jonottaa. Lomalla ei ole mihinkään kiire. Toripäivät ovat harvinaisia tapahtumia, ja kun aurinko paistaa, silloin täytyy tulla käymään, Mari Yli-Koivisto kertoo.

Yli-Koivistoilla on tapana käydä torilla myös lauantaiaamuisin koko perheen voimin.

Mustikanpoimijat tauolla

Marja ja Veijo Rantanen tulevat torille keskiviikkoisin ja lauantaisin, jos sää sallii. Torin laidalla Senioritalossa asuva pariskunta pääsee muutenkin seuraamaan torielämää paraatipaikalta.

– Minun mielestäni Toijalan tori on muuttunut hiljaisempaan suuntaan. Myyjiä kyllä on, mutta väkeä käy vähemmän. Kun Urjalan toriin vertaa, täällä on paljon hiljaisempaa. Urjalassa käy paljon myös toijalalaisia, Veijo Rantanen miettii.

Rantasten kesään on kuulunut torin lisäksi mökkeilyä, kalojen narraamista ja marjastusta. Reilun viikon aikana pariskunta on kerännyt käsin lähes sata litraa mustikoita, jotka menevät tutuille. Marja Rantanen on kehittänyt mustikanpoimintaan oman menetelmän.

– Minulla on vahakangasessu takapuolen alla, otan hyvän paikan, istun siihen ja kerään ympäriltä jokaisen marjan.

Tyttäriensä Selman ja Vilman kanssa Toijalan toria kiertänyt Sari Renko kertoo perheen käyvän kesällä Toijalan torilla viikoittain, jos on vaan kotosalla. Tällä kertaa kaupat syntyivät torilla mansikoista ja herneistä. Rengon perheen kesään on kuulunut ”perusmeininkiä” eli aurinkoa, lähimatkailua ja uintia.

– Siinä ei haittaa, vaikka olisi vähän huonompikin keli, Vilma vakuuttaa.

Ylivieskalaiset haluavat torille

Torikahvilasta porkkanaostoksille suuntaava Mikko Rajamäki on tyytyväinen, että Toijalassa on tori. Rajamäki käy perheineen torilla lomalla ja

viikonloppuisin.

– Anoppi ja appiukko asuvat Ylivieskassa, jossa ei ole ollenkaan toritoimintaa. Kun he tulevat tänne, he haluavat tulla torille.

Lomalla Rajamäen perhe on reissanut. Auton mittariin on kolmen viikon aikana kertynyt parituhatta kilometriä.

– Menty on ihan tarpeeksi, Mikko Rajamäki nauraa.

Lama näkyy myös torilla

Loppilaisella viljelijällä Tapio Hakalalla on meneillään 39. vuosi Toijalan torilla. Hakala myy oman tilan varhaisperunaa, porkkanaa, sipulia ja hernettä. Myyntipöydältä löytyy myös muiden tilojen tuotteita sekä mustikoita ja kanttarelleja. Hakala käy Toijalan lisäksi Valkeakosken torilla. Hän harmittelee torien ja varsinkin Toijalan torin hiljentyneen vuosikymmenien saatossa.

– Totta kai marketit vaikuttavat, mutta on niitä muuallakin. Onko tässä sitten niin isoja kauppoja lähellä, Hakala pohtii.

Torikävijöiden vähenemisen on huomannut myös Lontilan kesäasukas Veikko Eklund, joka käy Toijalan torilla myymässä vanhaa tavaraa, kirjoja, astioita, koriste-esineitä, tauluja ja kelloja. Helsingissä asuva Eklund kiertää toreja myös pääkaupunkiseudulla, jossa hän on nähnyt saman kehityksen.

– Ennen Toijalan tori oli tupaten täynnä myyjiä ja asiakkaita ja kauppa kävi. Laman aikana tori on hiljentynyt vielä entisestään. Ilmiö on yleinen joka torilla, ei pelkästään täällä, Eklund toteaa.

Eurot kulkevat moottoritietä pitkin muualle

Toijalan torivalvoja Jukka Pulakka arvioi, että vuosi- ja puolivuosipaikasta maksavien myyjien määrä Toijalan torilla on pysynyt viime vuodet vakiona. Vakituisia torikauppiaita on 14–16, jotka toki eivät ole paikalla yhtä aikaa. Sen sijaan satunnaisesti käyvien myyjien määrä on vähentynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

– Kauppiaiden määrä heijastelee tietysti kaupankäynnin määrää, Jukka Pulakka toteaa.

Torivalvojan mukaan toriasiakkaiden määrä Toijalassa on vähentynyt viimeiset 3–5 vuotta.

– Osaltaan syynä on se, ettei käytetä oman kylän palveluita. Ajetaan kyllä tarjouskahvipaketin perässä, mutta jos tomaatti tai peruna on torilla 20 tai 50 senttiä kalliimpaa kuin kaupassa, on se hirveä este. Toki taloudessakin voi on tiukkaa, mutta kyllä se meistä itsestä lähtee, Jukka Pulakka sanoo.

Pulakan mukaan moottoritie vie helposti ja nopeasti ostoksille pohjoisen tai etelän suuriin kauppakeskuksiin.

– Mutu-tuntumalla väitän, että moottoritie vie meidän liike-elämältämme ja nimenomaan erikoisliikkeiltä enemmän euroja kuin se tuo.

Urjalassa tori on pitänyt pintansa. Jukka Pulakka kuvailee perjantain toripäivää kansanjuhlaksi, jonne mennään tapaamaan tuttuja.

– Urjalan tori on legenda. Vaikka torilla on tapahtunut muutoksia ja on ollut myös muutosvastarintaa, ihmismäärä kesäkuukausina on pysynyt melkoisena. Se johtuu siitä, että siellä ei ole moottoritietä ihan kupeessa, palvelubussi tuo mummoja kyliltä torille ja Urjalassa on yli 2000 loma-asuntoa. Parhaina kesäviikkoina Urjalan väkiluku tuplaantuu.