Saila Kallioisen lapsuus oli mukavaa aikaa. Viialassa suositut lentopallo ja voimistelu kuuluivat myös Kallioisen harrastuksiin samoin kuin koulun ja seurakunnan kerhot, joissa sai olla kavereiden kanssa. Samat asiat kiinnostavat lapsia edelleen, mutta kotikylä on muuttunut.
– Viiala oli silloin kolmen ison tehtaan teollisuuspaikkakunta. Työtä riitti, ja kun autoja ei ollut, eivät ihmiset paljoa liikkuneet. Schaumanilla oli parhaimmillaan tuhat työntekijää, Kallioinen toteaa vanerin, nahan ja viilojen kukoistuskaudesta.
Viialan keskustassa riitti kauppoja ja niille asiakkaita.
– Oli E-liikkeen ja S-ryhmän kauppoja, kodinkoneliike, kemikalio, vaatekauppoja ja vaikka mitä. Ja näyteikkunoita. Asuimme Alkkulassa, ja kun joulun aikaan kävin äidin kanssa iltakävelyllä, oli kuin olisi Tampereella käynyt, Kallioinen muistelee.
Muisteltavaa hänellä on himpun yli puolen vuosisadan verran, sillä 50-vuotispäivä oli 4. helmikuuta. Viiala taas on erityisen tuttu paikka, sillä tekniikan lisensiaatti Saila Kallioinen on asunut siellä koko ikänsä.
– Olen niin kotiseuturakas ihminen. Ennen oli sentään mökki eri kunnassa Kylmäkoskella, mutta nyt sekin on Akaassa, Kallioinen nauraa.
Koulutaipaleelta jäi hyvät muistot
Saila Kallioinen kävi alakoulunsa Keskustan koulussa eli silloisessa Keskuskoulussa. Seuraavat kuusi vuotta menivät viereisellä yläasteella ja lukiossa.
– Kun nyt puhutaan erikoislukioista, olen ollut tavattoman tyytyväinen niihin eväisiin, mitä olen Viialan koululaitoksesta saanut. Puron Sinikan opeilla on esimerkiksi matematiikkaa opiskeltu, sitten opiskeltu lisää ja vähän opetettukin.
Lukion jälkeen Kallioinen piti välivuoden ja oli töissä Viialan vanhainkodilla. Sitten alkoivat opinnot Tampereen teknillisessä korkeakoulussa tekstiili- ja vaatetustekniikan puolella. Kaverit olivat kuitenkin pääsääntöisesti rakennustekniikasta.
– Heiltä kuulin, että on semmoinen kuin vesitekniikka. Vaihdoin koulutusohjelmaa ja valmistuin rakennustekniikasta yhdyskuntatekniikan puolelta.
Valmistumisen jälkeen Kallioinen ehti tehdä kesätöinään Viialan kunnalle karttaa vesijohtoverkostosta, jonka kulkureittejä ei ollut merkitty minnekään. Sitten oli aika palata TTK:lle.
– Sinne minä jäin, ensin assistentin sijaiseksi, sitten assistentiksi ja sitten yliassistentiksi.
TTK on nykyään Tampereen teknillinen yliopisto ja Kallioinen sen kemian ja biotekniikan laitoksen kehittämispäällikkö. Talous-, henkilöstö- ja opetushallinnon tehtävien lisäksi hän on tykännyt myös opettaa esimerkiksi vesihuoltoverkoston suunnittelua, pumppaustekniikkaa ja virtausoppia.
Kovaa vauhtia kunnallispolitiikkaan
Saila Kallioinen ei ollut syntyjään sosialidemokraatti. Isä oli töissä Schaumanilla sorvilla, ja äiti oli perhepäivähoitaja. Kotona rohkaistiin tutustumaan poliittisten järjestöjen toimintaan, ja Kallioinen kiersikin nuoret kotkat, pioneerit ja kokoomusnuoret.
– Isä ja äiti eivät olleet politiikassa, mutta yhteiskunnallisista asioista kyllä keskusteltiin. Yhteiskuntaoppi ja historia olivat myös lempiaineitani, kiitos Mäkelän Aarnen. Äidinkielessä taas tykkäsin ainekirjoituksesta, ja Eila Pöyhönen antoi vapaita aiheita. Pohdin yya-sopimusta ja Urho Kekkosen aikaa.
Kun Akaan kaupungin nykyinen siivous- ja ruokapalvelupäällikkö Eira Koskinen houkutteli Kallioista ehdolle kuntavaaleihin vuonna 1992, hän suostui.
– Työläiskodista kun tulin, perusarvot kuten oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus olivat luonteva valinta.
Kallioinen pääsi ensi yrittämällä valtuustoon ja samalla sivistyslautakuntaan. 1990-luvun alussa Viialan kunta oli kurimuksessaan irtisanonut ison määrän ihmisiä, ja Kallioisen mukaan kuohuntaakin oli.
Jo ensimmäisen valtuustokauden puolivälissä, vuonna 1995, kolmekymppinen Kallioinen nousi paikallispolitiikan kovimmalle paikalle. Hänestä tuli kunnanhallituksen puheenjohtaja.
– Ylimäen Pertti oli ollut siinä kaksi vuotta ja oli edelleen ehdolla. Työväenyhdistyksen hallituksen kokouksessa ratkaistiin arvalla, kumpi meistä pääsee, koska äänestys meni tasan.
Uutta opittavaa riitti niin asioissa kuin ihmisissäkin, ja tekemisen teemat ovat edelleen tuttuja.
– Talouttahan me on tervehdytetty siitä lähtien. Siinä päästiin lopulta ihan hyvälle uralle. Ruvettiin tekemään markkinointijuttuja seurakunnan ja paikallislehden kanssa ja tuomaan bussilla ihmisiä Viialaan.
Terveydenhuolto tehokkaasti tutuksi
Saila Kallioinen jatkoi sekä valtuustossa että kunnanhallituksen puheenjohtajana seuraavan valtuustokauden 1997–2000. Sitten hän ei asettunut enää ehdolle. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut politiikasta luopumista. Päinvastoin. Valtuustokaudesta tuli terveydenhuoltokausi.
– Olin 2000–2004 Etelä-Pirkanmaan terveydenhuollon kuntayhtymän hallituksen puheenjohtaja sekä sairaanhoitopiirin valtuutettu ja hallituksen varajäsen ja vedin demariryhmää sairaanhoitopiirissä. Se oli mielenkiintoinen kokonaisuus.
Kallioinen näki perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kokonaisuuden ja pääsi verkottumaan ja luomaan yhteydet sairaanhoitopiirin johtoon.
Kuntaliitosta tehtiin perjantai-iltaisin
Vuonna 2004 oli taas aika asettua ehdolle ja päästä läpi kuntavaaleissa. Suurin osa kaudesta meni kuntia liittäessä. Kun uusi Akaa syntyi 1.1.2007, Kallioinen näki, että Viialan nousu oli jo taittunut.
– Se kääntyi jo 2000-luvun alussa. Talouden merkit olivat sellaiset, että ei siinä muuta ratkaisua olisi voinut tehdä. Saman ratkaisun tekisin edelleen.
Kuntaliitosta suunniteltiin perjantai-iltaisin Viialan kunnantalolla ilman virkamiehiä vapaamuotoisesti ja omaehtoisesti.
– Mietimme keskeisten luottamushenkilöiden kesken, mitkä ovat karikoita ja miten palveluita järjestellään. Kylmäkoski jäi sitten viime metreillä pois, vaikka Tiuran Seppo oli kuntaliitoksen kannalla ja olisi mielellään nähnyt, että Kylmäkoski olisi tullut mukaan.
Timo Rajalan ja Leo Virtasen edustama Toijala oli aluksi liitosmyönteisin, ja Viialassa mietittiin. Lopulta valtuustojen päätös oli selvä. Kylmäkoski tarvitsi neljä vuotta pidemmän miettimisajan ja liittyi Akaaseen 2011.
Akaan tulevaisuuden perustukset on valettu
Kaudella 2008–2012 Saila Kallioinen oli Akaan ensimmäisen varsinaisen valtuuston varapuheenjohtaja sekä mukana maakuntahallinnossa. Siellä hän tutustui asioihin taas yhdestä uudesta näkökulmasta.
Tällä kaudella Kallioinen on Akaan valtuuston puheenjohtaja. Vaikka Akaa ei ole pahemmin revitellyt vaan joidenkin mielestä jopa nukkunut onnensa ohi, on myös valmiuksia luotu.
– On saatu kaavoitettua maata moneen tarkoitukseen. On Akaa Pointia ja asuinalueita, kunnallistekniikkaa on pystytty rakentamaan ja vesihuoltoasiat saatu kuntoon. Akaa Pointissa Kristiina Salolla on hyvä tekemisen meininki, Saila Kallioinen sanoo.
Akaan paukkuja on kulunut myös kuntauudistuksen selvittelyyn ja sote-keskusteluun sekä kaupungin kiinteistöihin. Homekouluja on parsittu ja väistötiloja hankittu miljoonilla euroilla, eikä tekeminen tunnu loppuvan.
– Jos kiinteistöongelmia ei olisi, sekä aikaa että rahaa olisi voinut käyttää ihan johonkin muuhun. Välillä tuntuu, että uskaltaako Akaan Seutua avata. Mikä on taas suljettu, ja missä on mikäkin ongelma, valtuuston puheenjohtaja sanoo.
Väen vähentämisen raja on tullut vastaan
Akaan kaupungin säästölinja on jättänyt vakansseja tyhjilleen niiden hoitajien lähdettyä muihin hommiin tai eläkkeelle. Saila Kallioisen mukaan näin ei voida enää jatkaa.
– Väkeähän on vähennetty koko ajan. Aina on ajateltu, että toimintaa tehostamalla voidaan jättää paikka täyttämättä. Varmaan se tähän asti on onnistunut, mutta eiköhän nyt ala raja tulla vastaan.
Kallioisen mukaan Akaan organisaatio on jo todella ohut ja samalla haavoittuvainen.
– Sivistystoimessa on Jukka Oksa yksin ja vähän sihteerivoimaa. Kuka siellä kehittää mitään, kun hänen työaikansa menee näihin kouluihin?
Ohutta on perusturvatoimessakin, ja myös teknisellä puolella riittäisi tehtävää.
– Kun ajattelee kustannuslaskentaa, niin eihän meillä ole porukkaa, joka ehtisi tekemään hinnoittelua ja tuotteistamista.
Akaan tulevaisuus on ainakin väestöennusteiden valossa valoisa. Niiden toteutuminen on monen asian summa.
– Jos Tampereen talousalue tai Valkeakoski sakkaa, meilläkin sakkaa. Koko Pirkanmaan pitäisi menestyä. Akaa Pointilla pyritään juuri siihen, että saamme tänne yrityksiä ja työpaikkoja. Se on ainoa tae sille, että palvelut säilyvät.
Himmelit ja hörhelöt vievät liikaa aikaa
Kukaan ei vielä tiedä, millaisena sosiaali- ja terveyspalveluiden kansallinen sote-uudistus toteutuu. Joka tapauksessa vaikutukset näkyvät koko kaupunkiorganisaatiossa, jos palvelut järjestää joku muu kuin Akaa.
– Tulee taloushallinto, henkilöstöhallinto, siivous ja ruokapuoli, Kallioinen luettelee.
Muutos on pysyvää, mutta Kallioista rassaa se, että ketään ei kiinnosta, miten muutokset vaikuttavat.
– Ei ehditä katsoa edellistä muutosta loppuun, kun alkaa jo uusi muutos. Sotessakin mietitään himmeleitä ja hörhelöitä, kun pitäisi puhua palvelusta ja siitä, miten ihmisvirta menee läpi ja miten operatiivinen toiminta onnistuu eikä tule pitkiä odotusjaksoja.
Tärkeintä on, miten työ tehdään. Ei se, missä se tehdään.
– Apu pitää saada yhdeltä luukulta, ja ammattitaitoisen henkilökunnan pitää hoitaa laboratoriokokeet, röntgenit ja muut ja jatkopaikka.
Saila Kallioisen mielestä esimerkiksi akaalaisten vuodeosastohoito voi olla vaikka Valkeakoskella.
– Meillä on vuodeosastolla ihmisiä, jotka eivät tarvitse hoitoa. He tarvitsevat hoivaa. Hoivapalveluiden pitää olla lähellä, että läheiset ja kaverit pääsevät katsomaan, mutta itse olen mieluummin viikon vähän kauempana kuin monta viikkoa lähempänä, jos lähempänä ei tapahdu mitään. Kannattaa keskittää osaamista sellaiseen paikkaan, missä osataan hoitaa.
Neuvolapalvelut ja ikäihmisten kontrollit valtuuston puheenjohtaja sen sijaan säilyttäisi kaikissa Akaan taajamissa.
– Millä myyt Viialasta tontin lapsiperheelle, jos ei ole mitään? Vaikka tontit ovat täällä halvempia, eivät ihmiset tule, jos arki menee kauhean hankalaksi. Ne jäävät Lempäälään.
Mökki ja metsä ovat henkireikiä
Saila Kallioinen on parhaillaan vuorotteluvapaalla. Puoliso ja niin ikään demarivaltuutettu Harri Rantala jäi eläkkeelle viime vuonna. Aikaa on riittänyt muuhunkin kuin politiikkaan.
– Mökillähän me olemme paljon. Meillä on siellä hyötypuutarha, joka vaatii oman aikansa. Siellä keitetään ensimmäiseksi kahvit ja mietitään, mitä tehdään.
Tärkeitä ovat myös metsätyöt ja metsä muutenkin.
– Tykkäämme marjastaa ja sienestää. Ja liikkua. Käymme hiihtämässä, ja nyt kun on aikaa, olen aloittanut myös kuntosalilla käymisen. Kai se on puolimatkan krouvissa vähän ruvettava ajattelemaan kroppaa.
Perheen yhteisessä ohjelmassa on myös penkkiurheilua kenttien laidalla ja hallien katsomoissa.
– Pojan jalkapallo vie jonkun verran vanhempienkin aikaa. Mutta se on ihan kivaa. Siinä oppii tuntemaan pojan kavereita ja kavereiden perheitä.
