Vuorisen lapset poseeraavat Merikarin kuvassa

Kerttu Merikarin ottamassa kuvassa ovat Väinö ja Hilma Vuoriset lapset Siiri Sinikka, Kirsti Kaarina, Tenho, Aino Elina, Pentti Olavi, Senja Sanelma, Venla Viola ja Eevi Esteri.

Kerttu Merikarin ottamassa kuvassa ovat Väinö ja Hilma Vuoriset lapset Siiri Sinikka, Kirsti Kaarina, Tenho, Aino Elina, Pentti Olavi, Senja Sanelma, Venla Viola ja Eevi Esteri.

Akaan Seutu kertoi 30.12.2014 Kylmäkosken Taipaleella asuneesta kylävalokuvaaja Kerttu Merikarista. Vantaalla asuva 76-vuotias Viola Marjanen tunnisti itsensä ja sisaruksensa jutussa olleesta Merikarin ottamasta kuvasta, jossa kahdeksan siirtolaislasta seisoo rivissä pituusjärjestyksessä.

Kuvassa ovat Väinö ja Hilma Vuoriset lapset Siiri Sinikka (syntynyt 1929), Kirsti Kaarina (1930), Tenho (1932), Aino Elina (1933), Pentti Olavi (1934), Senja Sanelma (1937), Venla Viola (1938) ja Eevi Esteri (1941).

Sakkolasta lähtöisin ollut Vuorisen perhe oli talvisotaa paossa Taipaleella. Kylmäkoskella syntyi kuvan pienin Eevi. Kuvan ensimmäistä kertaa nähnyt Viola Marjanen arvelee, että se on otettu kesällä 1941. Marjasella on muistikuva, että hänen päällään oleva hame oli äidin ompelema. Kangas oli jäykkää ja siinä oli lilanvärisiä kukkakuvioita.

Perhe palasi talvisodan jälkeen Sakkolaan.

– Menimme takaisin Karjalaan luultavasti vuonna 1942, jossa syntyi vielä kaksi poikaa. Pojista toinen kuoli neljän kuukauden ja toinen kymmenen kuukauden ikäisenä. Lapsista minä, Aino, Pentti, Senja ja Eevi olimme  sotalapsina Ruotsissa jatkosodan aikana. Olimme eri perheissä, mutta samalla paikkakunnalla, ja kävimme samaa koulua. Aino oli Ruotsissa vain vuoden, mutta me muut kaksi vuotta. Lähdimme Ruotsiin 1944 ja tulimme takaisin 1946, Viola Marjanen kertoo.

Karjalassa perheellä oli pieni mökki, pari hehtaaria peltoa ja kaksi lehmää ja lampaita.

– Isä oli kirvesmies. Hän rakensi meille ja vähän muillekin taloja. Isä kuoli vuonna 1944 tuberkuloosiin, ja kun saimme isän Sakkolan hautausmaalle, jouduimme lähtemään. Olimme evakossa Äänekoskella. Toinen lehmistä katosi evakkomatkalla, mutta toinen tuli perille Äänekoskelle. Lampaita ei otettu mukaan, ne jäivät Karjalaan, Marjanen muistelee.

Kylmäkosken Taipaleelta Marjanen muistaa, että perhe asui kosken lähellä.

– Muuta muistikuvaa talosta minulla ei ole. Muistan sellaisen tapauksen, että leikimme sinisellä savella, kaivoimme sitä ja teimme kuppeja. Rannassa oli käyttämätön harmaa lato, jonka hirsien päälle laitoimme savityöt kuivumaan. Kun savi kovettui, niistä tuli kippoja. Muistan ajatelleeni, että tämähän on helppoa.

Sisarussarjasta elossa ovat Viola Marjasen lisäksi Tenho, Aino ja Pentti, joista Tenho asuu Punkalaitumella, Aino Kotkassa ja Pentti Urjalassa.

Viola Marjanen lähti 14-vuotiaana pikkupiiaksi Helsinkiin säveltäjä Paciuksen pojanpojan perheeseen. Sittemmin hän työskenteli 13 vuotta Stockmannilla ja 27 vuotta Finnairilla osastosihteerin tehtävissä.

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?