Paikallismedia on aina ollut ajan tasalla: ”…sarjassa kirjoittaa Akaan Seudun Osuuspankin entinen toimitusjohtaja, nykyinen eläkeläinen”. Tässä ominaisuudessa olen lokakuuta viettänyt. Ensin olin pankin edustajana Kauppakamarin finanssivaliokunnan Pietarin matkalla ja viime viikolla turistina Roomassa. Löysinkö matkakokemusten ohella mitään yhteyttä Akaaseen?
Molemmissa kaupungeissa liikenne on yhtä showta sääntöjen ollessa muodollisuus. Toinen yhtäläisyys on mahtipontinen historia: vierailu- ja saneerauskohteita molemmilla on muille jaettavaksi. Entä miten ne koin? Pietarin liikenne muistutti pysähtyneisyyden aikaa: risteykset tukittiin eleettömän omaehtoisesti, juuri kukaan ei joustanut ja lyhyeen siirtymiseen kului rutkasti aikaa. Rooman liikenne sujui, kukin jousti vuorollaan ja käytti heti tarjoutuvan pienenkin mahdollisuuden hyväksi. Joukkoon mahtuivat yksityis- ja ammattiliikenne, skootterit, paikalliset ja turistit – mikäli rohkenivat.
Loistavaa historiaa on molemmilla mahdollisuus hyödyntää kaupallisesti; ei vain pitämällä museoita auki, vaan kokonaisvaltaisesti. Rooman etumatka näyttäytyy minulle valovuoden pituisena. Matkani Roomaan oli kolmas. Pietarin matkojani on enemmän, mutta joudun toteamaan, etten merkittävää kehitystä huomaa.
Entä se yhteys tänne? Akaan valtti edellä mainittuihin miljoonakaupunkien suhteen on sijainti. Siitä olemme yksimielisiä. Olemmeko toimineet ja hyödyntäneet valttiamme Pietarin vai Rooman tapaan? Kantani kallistuu Pietarin tapaan. Vaikka kärjistän poliittista paikallishistoriaamme, moottoritie tuli tänne ”yllätyksenä”, ja vasta 20 vuoden jälkeen olemme päässeet siihen pisteeseen, että voimme lähettää iPadin Nivalaan.
Muissakin asioissa olisimme voineet ja voimme toimia Rooman malliin. Kaupungin 1000 hengen organisaatiolle ja poliittiselle päätäntäkoneistolle on tarjoutunut ja tarjoutuu edelleen liikkumavaraa Rooman liikenteen malliin. Eduskunta ja valtiovalta lainsäädännössä, asetuksissa ja toimintaohjeistuksessaan ovat tiukkoja, mutta jättävät käytännön sovelluksiin liikkumavaraa. Juuri niistä sujuvuus ja monet ratkaisut löytyvät. Ja kun sitä tehdään määrätietoisesti vuodesta toiseen noin isolla joukolla, tulosta varmasti syntyy – mikäli halu on!
Halun ja tahdon luomiseen, ylläpitoon, suunnan näyttämiseen sekä näköalan luomiseen tarvitaan primus motor. Olotila ei synny eikä pysy itsestään, vaan sen eteen on tehtävä jatkuvaa työtä. Primus motor on yhteisönsä ulkoinen ja sisäinen käyntikortti, keskittyy päälinjoihin ja vastaa siitä, että käytännön toimintaan keskittyy koko organisaatio puuttumatta silti yksityiskohtiin. Tiivistettynä: vastaa tavoitteiden ja tulosten lisäksi toimintakulttuurista ja ilmapiiristä. Yrityselämässä se on toimitusjohtaja, jonka on nautittava hallintonsa luottamuksen lisäksi alaistensa arvostusta. Molemminpuolinen luottamus on kaiken a ja o.
Siispä avoin kysymys keskeisille avainhenkilöille – kaupunginjohtajalle, kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajille: yhdistymisavustusten ja irtisanomissuojan päättyessä palveluhaasteet kaatuvat päälle ja kun velkaa on, mikä on teidän ratkaisunne? Päälinjavastaukset riittävät ja niin vastattuna, että me kaupunkilaiset, kaupungin henkilökunta kuin poliittiset päättäjätkin vastauksenne ymmärrämme.
Lämmintä ja rakentavaa poliittista syksyä!
Heikki Teräväinen
