Tolvilassa Viialassa pidettiin ainutlaatuinen keritsemiskurssi

21Lampaat 2

Annukka Numminen sanoo, että keritsimisessä on monta muistettavaa asiaa.

Tolvilan kartanon lammastilalla Viialassa järjestettiin maanlaajuisesti ainutlaatuinen lampaidenkeritsemiskurssi 5.–8. toukokuuta. Keritsijöistä on Suomessa suuri pula, eikä koulutusta aiheeseen ole juuri järjestetty.
Tilan isäntä Jarmo Latvanen valaisee tilannetta.
– Ne muutama kiertävä keritsijä joita Suomessa on, ovat itse opetelleet ammattiinsa. Keritsijöistä on huutava pula. Onhan se aika hassua, että monelle tilalle tulee keritsijä Uudesta-Seelannista asti, Latvanen päivittelee.
Hän on Ahlmanin koulun säätiön Potkua lammaspisnekseen -hankkeen ohjausryhmässä. Yksi osa hankkeesta on kouluttaa keritsemään. Pirkanmaalla ei ole kovin monta tilaa, jossa olisi riittävästi lampaita kerittäväksi kurssin toteuttamiseksi, joten Tolvila valikoitui luontevasti kurssipaikaksi.
Kurssille Tolvilassa osallistui kaksi viiden hengen ryhmää. Suurin osa oli lampureita tai lomittajia.
Potkua lammaspisnekseen -hanke auttaa kokonaisuudessaan siihen tosiasiaan, että lampaille ei ole Suomessa juurikaan koulutettuja lomittajia. Keritsemiskurssi on ylimääräinen ammattitutkinnon osa.

Tekniikkalaji

Tilanteesta kertoo paljon se, että kouluttaja kurssille piti tuoda Yorkshiresta Briteistä saakka. Kurssilaiset kehuvat Richard Schofieldin opetusta. Iittalassa asuva Annukka Numminen kertoo, että ennen tätä kurssia hän on klipsinyt lampaiden villaa tavallisten saksien avulla. Keritsimien ja opastuksen avulla homma alkaa sujua ammattitaitoisin ottein.
– Tämä on tekniikkalaji. Pitää muistaa oikea keritsemisjärjestys sekä kuinka pidellä lammasta missäkin tilanteessa. Kun tämän tekee oikein, ei keritseminen ole fyysisesti raskasta, Numminen sanoo saatuaan jälleen yhden lampaan kerittyä.
Ammattilainen keritsee lampaan parissa minuutissa, mutta kurssilaisilla työ kestää hieman kauemmin.
Nummisella on itsellään lampaita harrastusmielessä, ja hän opiskelee agrologiksi Hämeen ammattikorkeakoulussa Mustialassa.

Villan arvoa ei ymmärretä

Yksi osa keritsemiskoulutusta on opetella lampaanvillan lajittelu. Tavoite on, että villa irtoaa lampaasta yhtenä mattona. Villa eritellään kolmeen eri luokkaan sen laadun mukaan.
– Suomessa ei ole vielä oikein ymmärretty villan arvoa, vaan lammasta ajatellaan lähinnä lihan raaka-aineena. Mutta suomenlampaan villa on lähes yhtä hienoa kuin merinolampaan. Lampaasta kannattaisi ottaa myös villa hyötykäyttöön, Jarmo Latvanen korostaa.
Etenkään huonoimman luokan villaa ei osata Suomessa arvostaa. Vaikka siitä ei ole kehrättäväksi, niin esimerkiksi Ruotsissa sitä käytetään kasvimailla katteena estämään rikkaruohojen kasvua.
Lampaat pitää jo eläinsuojelulain mukaan keritä vähintään kerran vuodessa. Tolvilassa ne keritään kahdesti. Karitsat vähän jännittävät tilannetta, mutta vanhemmat eläimet ottavat touhun rennosti. Ne tietävät, että keritsemisen jälkeen olo tuntuu mukavan kevyeltä.

21Lampaat 1

Lammas keritään mahdollisimman läheltä ihoa. Keritsimen terät ja oikeat otteet pitävät huolen siitä, että ihoon ei yleensä tule haavoja.

21Lampaat 3

Kerityt lampaat ovat tyytyväisiä kevyeen oloonsa.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?