Taas männä keskiviikkona Akaan valtuusto kokoontui päättämään akaalaisten puolesta tuiki tärkeistä asioista. Päällimmäisenä mieleen putkahtaa Uotilan perikunnan maatilan osto. Kaupunki käytti etuosto-oikeuttaan ja ostaa pläjäytti rantsin lähes 600 000 eurolla.
Vesa Liehu hienosti yritti saada miettimisaikaa valtuustolle vaatimalla asian pöydällepanoa minun kannattamana. Tämä äänestys hävittiin 6–37 ja demokratia voitti. Tästä suivaantuneena tein kaupunginhallituksen päätösehdotukseen poikkeavan ehdotuksen Henri Palmin kannattamana, että valtuusto ei myönnä vuoden 2014 talousarvion investointiohjelmaan maa-alueiden ostoon määrärahan lisäystä.
Sitten taas äänestettiin ja maalaisjärki sai taas kirvelevän tappion äänin 7–36. Noiden seitsemän ”veljeksen” joukossa oli kolme persua, koska Juho Rupponen oli varalla läsnä. Marita Markkula pysyi kaupunginhallituksen ehdotuksen kannalla, joten ei saatu kaikkien perussuomalaisten ääntä vastarintajoukkoihin. Herää kysymys, mistä on kysymys, jos aikana jolloin kaupungin henkilökuntaa lomautetaan ja Akaalla on valmiita tontteja luultavasti 20 vuoden tarpeeseen, päädyttiin tällaiseen ratkaisuun.
Ennen äänestystä Henna Rantanen (sd) taas jauhoi valtuutettujen aivo-osamääräjargoniaan ja puolusti tilan ostoa. Ihan kyllästymiseen asti olen kuunnellut hänen puheenvuorojaan kyseisestä järkevyysaiheesta. Jokainen akaalainen voi päätellä nämä ”mensamittarit” kyseisen äänestyksen tuloksesta. Henna Rantanen suuressa viisaudessaan äänesti lisämäärärahan myöntämisen puolesta ja tulevat/nykyiset pakkolomalaiset komppasivat.
Nyt on Akaan kaupunki 21,5 hehtaarin maa-alueen onnellinen omistaja ja muutama vanha Zetori tuli kaupanpäälle. Ilmeisesti nousevan suomalaisen filmiteollisuuden tarpeisiin hankittiin kyseinen Ponderosa. Mikäs siinä filmatessa Bonanzan kotimaista versiota. Voin jo sieluni silmissä kuvitella Cartwrigtin veljeksien ratsastamassa Akaan aroilla, mitä myös preerioiksi Hollywoodissa kutsutaan. Oliko kannattava sijoitus 594 600 euroa laittaa likoon tällaisena aikana, se on taas toinen juttu. Pulinat pois, demokratia on puhunut. Näinhän se on tapana tokaista tietyissä piireissä.
Jo tokkiinsa järkeviäkin päätöksiä saatiin aikaiseksi ihan yksimielisesti. Kuntouttavan työtoiminnan laajentaminen oli mainio päätös. Kunpa Akaan virkamiehet oivaltaisivat ottaa mukaan myös kolmannen sektorin näihin talkoisiin, sillä hommaa riittää urakaksi asti.
Akaan työikäisistä 1156 henkilöä on joutilaana työttömyysprosentin ollessa 14,2, ja yli vuoden työttömänä on 330 akaalaista. Varmasti jokainen näistä työttömistä ponnahtaisi punkan pohjalta, jos voisivat osallistua työotetta elvyttävään toimintaan ja toimia ryhmässä, missä heidän panostaan arvostetaan. Valtuutettu Aku Kiurun (sd) mukaan kuntouttava työtoiminta on orjatyövoiman käyttöä. Siis Akun mielestä suurin osa kaupan kassoista tässä maassa on orjatyöläisiä. Metkaa ajatusmallia oletetun työväenpuolueen edustajalta. Aarne ei taida oivaltaa, että pitkään työttömänä ollessa kynnys vain kasvaa lähteä liikkeelle neljän seinän sisältä, sen voin myös omasta kokemuksesta tunnustaa. Kun saadaan yksilö aktivoitua, niin ehkäistään vaanivia päihde- ja mielenterveyden ongelmia tehokkaasti.
Kohti ankeampia aikoja ollaan menossa ja leikkuri käy joka sektorilla kuin Sevillan parturissa konsanaan. Arkadianmäellä demokraattisesti valitut edustajat roimivat lapsiperheitä leikkaamalla lapsilisiä. Kenenkään mieleen ei juolahda, tarvitsevatko varakkaat perheet lapsilisää laisinkaan pelinappulaksi sijoitustoimintaansa. Eipäs silti vajota synkkyyteen vaan hymyä huuleen ja pilkettä silmäkulmaan, sillä pötkitään jo pitkälle eikä anneta poliittisten päätösten masentaa.
Vaalit lähestyy, sinnitellään nyt siihen asti tai sitten ei.
Risto Kajanto
Akaan Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja
Kommentointi on suljettu.