Kylmäkoskella asuva Sari Rupponen hurahti pipariteoksiin nelisen vuotta sitten nähtyään netissä piparitaikinasta tehtyjä rasioita. Leipominen on Sarille muutenkin mieleinen harrastus, johon leipuri-kondiittorin koulutus tuo ammattilaisen otteet. Hän ei silti leivo työkseen, vaan työskentelee toisessa ammatissaan eli kokkina Toijalan Abc-asemalla.
Piparitaikinasta Sari on tänä vuonna tehnyt rasioita, tuikkulyhtyjä, muumitaloja, perinteisiä piparkakkutaloja ja rekiä. Tähänastinen ennätys oli joulu, jolloin syntyi 15 muumitaloa, 30 tuikkulyhtyä ja parikymmentä rasiaa. Silloin töitä meni myyjäisiin, tänä jouluna teokset menevät lähinnä lahjaksi.
Pipariteokset Sari tekee kaupan valmistaikinasta, joka tasalaatuisena sopii parhaiten rakennusaineeksi.
– Joskus tein itse myös taikinan, mutta se voi kohota ja kupruilla liikaa. Valmistaikina on tasalaatuista, koska sillä on tarkka resepti. Kaupan taikinoista Sunnuntai on paras tähän tekemiseen, Myllyn Paras on ehkä maultaan parempi, mutta se kupruilee enemmän, Sari vertaa.
Sari koristelee paistetut pohjat, ennen kuin liimaa ne yhteen sulatetulla sokerilla. Koristeluun hän käyttää elintarvikeväreillä värjättyä sokeripikeeriä, joka syntyy valkuaisesta ja tomusokerista. Kaupan tuubeihin hän ei koske, koska pitää niitä hankalina käyttää. Pursottimen Sari pyöräyttää leivinpaperista. Sokerihelmet ja kimalteet hän tilaa leivonnan erikoisliikkeestä.
– Moni tekee sen virheen, että kasaa talon ja sitten yrittää koristella sen, jolloin kuorrutteet valuvat joka paikkaan. Ensin tehdään pohjat, sitten koristellaan ja valmis työ viimeistellään vaahdotetulla sokeripikeerillä.
Muovipussin alla sokeripikeeri säilyy käyttökelpoisena myös seuraavaan päivään. Tarvittaessa sitä voi notkistaa sitruunamehu- tai vesitipalla. Vaahdottamalla sokeripikeeristä tulee paksua, jolla voi viimeistellä valmiin työn saumat. Vaahtoon Sari lisää aavistuksen soodaa, jotta vaahto ei kuivuessaan lätsähdä.
Ikkunat liivatteesta ja nallekarkeista
Tänä jouluna Sari on tehnyt piparitöiden ikkunoita liivatelehdistä, joka yllättäen kestää sulamatta uunissa.
– Ikkunan voi tehdä myös nallekarkista, joka paiston aikana sulaa ikkunaksi.
Kun Sari tekee piparitöitä sarjatuotantona, yhtenä iltana syntyvät pohjat ja seuraavana hän liimaa ne yhteen.
– Silloin kun tein näitä enemmän, kolmen päivän välein valmistui kymmenen tuotetta.
Hankalimpia ovat pyöreät rasiat, jotka on taivutettava kaarevan muotin päälle kuumana.
– Teen rasiat kahdesta osasta. Jos osat ovat liian paksuja tai niitä on paistettu liikaa tai liian vähän, ne murtuvat. Harjoitus tekee tässäkin mestarin, että oppii kaulimaan taikinan riittävän ohueksi.
Suutarin ja leipurin lapset samassa veneessä
Sarin omalle perheelle piparitöitä jää ihailtavaksi vähemmän, koska yleensä työt jatkavat matkaa muihin koteihin. Lisäksi perheessä on vilja-allergiaa, minkä takia omat piparit leivotaan gluteenittomasta taikinasta. Piparitöihin se ei kuitenkaan sovellu.
– Eihän suutarin lapsillakaan ole kenkiä. Isäntäkin syö piparit mieluummin taikinana. Minulle maistuu kyllä suklaat, Sari nauraa.
Pipariarkkitehti haaveilee tekevänsä vielä jonain päivänä ison piparkakkukylän kotieläimineen.
