Aurinko paistaa oranssina ja kirkkaana hivellen ihmisten ja eläinten mieliä taivaalta. Kaunis ja valoisa päivä on saanut väen liikkeelle sulattelemaan
jouluruokiaan. Lapset ja eläimet ovat riemukkaalla tuulella ja päivän leikit on aloitettu jo varhain aamulla.
Kinosten takaa kuuluu pientä kikatusta ja iloista puheen sorinaa. Hiirulainen ystävineen on siellä pitämässä hauskaa. He ovat kaivaneet liukurit esille ja laskevat mäkeä kinosten joukossa. Peräjälkeen ne suhahtelevat vauhdikkaasti alas kinoksia. Hengästyneinä ne juosta kipittävät takaisin kinosten päälle ja antavat ilon ja vauhdin viedä heitä jälleen alas kinosta.
Kisu on jo hetken katsellut hiirten hauskaa touhua ja on saanut itsensä päättämään, että kyllä minäkin voisin laskea mäkeä. Kisu on keksinyt aivan uuden ja oman tapansa laskea mäkeä.
”Hiirulainen! Katsokaapa kaikki tänne – minä näytän teille uuden mäenlaskutyylin”, huutaa Kisu innoissaan keksimästään tavasta.
Ja niin se peruuttaa pitkälle ja ottaa vauhtia. Mäen reunalla se tekee nopean liikkeen, hypähtää ja vetää itsensä kerälle. Sitten lumi pöllähtää, kun Kisu alkaa vauhdikkaan kierimisen mäkeä alas. Kisu on kuin valtava lumipallo, kun se kierii alas. Alas päästyään se hyppää ilmaan ja kerä aukeaa ja se kiljaisee:
”Vau! Aivan mahtavaa! Nyt ymmärrän, miksi te tykkäätte mäenlaskusta. Tämähän on enemmän kuin hauskaa!”
Hiiret katselevat suu auki Kisun selittäessä innostuneena. Hiiret eivät olleet koskaan nähneet mitään vastaavaa. Ja kun tempun teki vielä Kisu, joka yleensä on niin rauhallinen, niin he ovat aivan ihmeissään. Hiirulaista hymyilyttää jo ja se ajattelee, että kyllä jokaisessa rauhallisemmassakin eläimessä on näköjään se villimpikin puoli. Kisussa näyttäisi olevan oikein railakas puoli.
Hämmästyksestä selvittyään hiiret alkavat tehdä samoin kuin Kisu. Voi sitä myllerrystä ja pienten hiirilumipallojen vilinää. Pallot singahtelevat sinne tänne ja törmäilevät toisiinsa. Kaikilla on mahdottoman hauskaa, myös Kisulla. Kisu ei kuitenkaan jaksa niin paljoa lasketella kuin hiiret ja pitää hauskaa katselemalla toisten laskettelua.
”Olipas hauskaa! Ja turkkinikin puhdistui aivan kiiltäväksi”, pohdiskelee Kisu nauttien rennosta olostaan.
Tytöt hassuttelevat eteisessä ja pukevat eriparin sukat jalkaansa. Hennillä on toisessa jalassaan sininen sukka ja toisessa jalassaan punavalkoraitainen sukka. Hetti puolestaan on löytänyt toiseen jalkaan punaisen sukan ja toiseen keltaisen. Isä ja äitikin ovat lähdössä ulos ja naureskelevat tyttöjen hassutteluille. Niinpä he ajattelevat myös hassutella. Isä laittaa äidin pienen sukan jalkaansa ja toiseen jalkaan oman sukkansa. Äiti laittaa toiseen jalkaansa isän ison sukan ja toiseen oman sukkansa. Lisäksi he laittavat toistensa pipot päähänsä. Varsinkin isä näyttää todella hassulta äidin punainen kukkapipo päässään. Isän pipo taas putoilee koko ajan äidin silmille. Tytöt nauravat ihan vedet silmissä.
”Te näytätte ihan pelleiltä!”, nauraa Henni, joka ottaa luistimensa ja menee ovesta ulos. Muu perhe seuraa häntä.
”Minä voisinkin lähteä sinun kanssasi luistelemaan, Henni”, sanoo äiti ja toteaa ”Siitä on muutama vuosi aikaa, kun viimeksi olen luistellut, mutta kaipa minä pysyn pystyssä.” Äiti ja Henni lähtevät kävelemään kohti luistinrataa isän ja Hetin jäädessä pihaan.
”Lähtisimmekö me Hetti hiihtelemään, kun sinulla on ne uudet suksetkin?”, kysyy isä.
”Ai niillä rikkinäisillä suksillako? Ei onnistu, ne on lähetettävä takaisin joulupukille”, mutisee Hetti ärtyneenä.
”Jospa me nyt kuitenkin vielä kokeilisimme niitä täällä ulkona. Sopiiko?”, isä koettaa houkutella Hettiä.
”No olkoon menneeksi, mutta ei ne toimi kuitenkaan…”, jupisee Hetti.
Isä hakee Hetin uudet sukset ja yhdessä he laittavat ne Hetin jalkaan. Hetti on kuin myrskyn merkki, sillä häntä suututtaa mokomat vialliset sukset. Isän mieliksi hän aikoo silti kokeilla vielä kerran ja todistaa samalla, että rikki ne ovat. Isä antaa sauvat Hetille ja pyytää tätä nyt kokeilemaan.
”Mitä minä sanoin! Ei nämä toimi!”, kiukuttelee Hetti. Isä säilyttää malttinsa ja hymyilee Hetille ja sanoo:
”Kokeilepas sillä lailla, että liikutat jalkojasi ja työnnät sauvoilla vauhtia”, neuvoo isä.
”No höhhis…ei ne silti toimi”, sanoo Hetti, mutta ei huomaa heti, että hän on kuin onkin liikkunut eteenpäin.
”Hyvä Hetti! Nythän sinä liikut eteenpäin – sinä hiihdät!”, kannustaa isä tytärtään.
”Hiihdänkö? Ihanko totta? Näinkö ne toimivatkin? Minä, kun luulin, että sukset vain laitetaan jalkaa ja sitten ne vaan liukuvat eteenpäin”, ihmettelee Hetti ja sanoo vielä ”Tämähän on kivaa! Missä sinun suksesi ovat isä? Mennään äkkiä hiihtämään ennen kuin nämä sukset lopettavat toimimisen!”
Parin tunnin kuluttua kaikki ovat jälleen palanneet kotipihaan. Äiti ja Henni kertovat innoissaan siitä, miten he leikkivät taitoluistelijoita ja jääprinsessoita.
”Äidin kyllä kannattaisi käydä luistelemassa useamminkin, koska häneltä oli taito päässyt hiukan ruostumaan”, kertoo Henni.
”Hiukanko vain? Kaatuilin niin monta kertaa, että takapuoleni ja polveni taitavat olla aivan mustelmilla ja huomenna paikkani ovat varmaan aika kipeät. Mutta kivaa meillä oli!”, kertoo äiti.
”Mitenkäs teillä sujui? Pitääkö ne sukset palauttaa pukille?”, tiedustelee Henni. Hetti vastaa posket punaisina: ”Arvatkaapa, mitä? Ei ne sukset olekaan rikki. Ne toimikin eri lailla kuin luulin. Katsokaa vaikka!”, sanoo Hetti ”Minä osaan nyt hiihtää!” Kaikki taputtavat Hetille hymyillen onnellisina tytön oivalluksesta hiihtää.
”Nyt taitaa kyllä olla juhlan paikka”, sanoo äiti ja jatkaa ”Mitäpä, jos minä menen keittämään meille oikeata kaakaota kattilassa? ”
”Se kuulostaa todella hyvältä ja maistuu varmasti kaikille – minullekin”, sanoo isä hymyssä suin vetäen samalla syvemmälle päässään olevaa äidin kukkapipoa.
Isä ja tytöt jäävät ulos juttelemaan päivän tapahtumista. Isä kehuu tyttöjen taitoja ja tytöt kehuvat äitiä ja isää hyviksi opettajiksi. Hetken päästä äiti tulee ulos kantaen tarjotinta, jossa on termoskannu, neljä mukia ja lautasella pipareita. Isä ottaa tarjottimen äidiltä ja kantaa sen huvimajaan. Huvimajassa he kaikki istuutuvat pöydän ääreen ja nauttivat kaakaosta ja pipareista.
”Ihana suklaan tuoksu! Mistä se oikein tulee? Minäkin haluan kaakaota”, sanoo Hiirulainen nuuhkien ilmaa. Sitten se huomaa perheen istuvan huvimajassa juomassa kaakaota.
”Ahaa, tuoltahan se tuleekin! Haluaako joku muukin kuin minä kuumaa, suklaista kaakaota ja pipareita?”, tiedustelee Hiirulainen. Kaikki hänen ystävänsä haluavat myös ehdottomasti kaakaota. Ja niin koko poppoo siirtyy Hiirulaisen keittiöön nautiskelemaan kaakaosta.
Kisu on käpertynyt äidin syliin nauttimaan lämmöstä ja silityksistä. ”Onpas minulla hyvä olla. Äidin sylissä on niin turvallinen ja lämmin olo. Olisi niin mukava kuunnella tyttöjen tarinoita ja naurua, mutta tässä on niin levollinen olo, että alkaa nukuttaa. Kaakaokin tuoksuu makealta suklaalta ja piparit joululta. Tekisi niin mieleni maistaa edes pipareita, mutta uni taitaa voittaa”, mietiskelee Kisu ja nukahtaa kehräten äidin syliin.
Joulupäivä on taittumassa yöksi ja pihoissa palavat yhä ulkotulet ja lyhdyt. Ne valaisevat hankia ja saavat niiden pinnat näyttämään siltä kuin hangella olisi miljoonittain timantteja. Tämä joulu on ohi ja Hunajalan väki alkaa odotella kevättä ja mielet siirtyvät kuin salaa jo kohti kesää.
