On aaton aatto. Kaikkialla tuoksuu joulukinkku. Isä ja äiti paistoivat sen yöllä, kuten ovat aina tehneet. Hetki sitten isä ja tytöt toivat joulukuusen sisälle pirttiin. Nyt he koettavat porukalla saada sitä kuusenjalkaan ja vieläpä suoraksi. Yritys on kova, ja aina kuusi keikahtelee puolelta toiselle. Lopulta se seisoo kauniina ja jylhänä oikeassa asennossa ja oikeassa paikassa. Henni ja Hetti kaivavat laatikkoa, joka on täynnä kuusenkoristeita.
”Missä tähti on? Sitä ei löydy mistään!” huudahtaa Hetti huolestuneena.
”Minä laitoin sen toiseen laatikkoon, ettei se vaan mene rikki”, äiti tietää kertoa.
”Tässä näin. Laitatko kultaseni tämän tähden kuusen latvaan” pyytää äiti isää.
”Tottakai!” vastaa isä.
Samaan aikaan Hiirulaisen vieraat ovat saapuneet hänen luokseen joulun viettoon. Nyt he kaikki sekä Hiirulainen että Kisu katselevat, kuinka joulukuusi saa tähtensä. Isä kiinnittää sen tukevasti ja kääntää sen osoittamaan äidin toivomaan suuntaan. Seuraavaksi alkaa kuusenkoristelu. Kaikki saavat auttaa. Hiirulainen ja hänen vieraansa aloittavat, sillä he ovat kaikkein pienimpiä ja näppärimpiä laittamaan kuusen kynttilät paikalleen. Sen jälkeen hiiret juoksuttavat ketterästi joulukuusen hopeiset ja kultaiset nauhat kuusen oksille. Henni ja Hetti sekä tietenkin Kisu rupeavat laittamaan kuusenkoristeita – pipareita, palloja, käpyjä, joulun kelloja ja enkeleitä. Äiti ja isä istuvat sohvalla ja katselevat heidän touhuaan.
”Ai kuinka kaunis kuusi siitä tuleekaan”, kiittelevät äiti ja isä.
Kun kuusi on valmis, isä nousee ja hakee vettä kuusenjalkaan, jottei kuusi pääsisi kuivumaan.
Mummu ja pappa ovat tulleet Hennin ja Hetin luo joulua viettämään. Aaton aattona he kaikki juhlistavat samalla papan syntymäpäivää. Pappa muistaa joka joulu kertoa kaikille, kuinka hän lapsena sai saappaat sekä syntymäpäivä- että joululahjaksi. Ensin hän sai aaton aattona toisen saappaan ja jouluaattona toisen saappaan. Hänestä se ei ollut yhtään hauskaa, mutta näin se vain oli. Oikeastaan hän ei saanut juuri muita lahjoja. Nykyisin on asiat aivan toisin. Tavarapaljoutta riittää, ja kaikkea pitäisi saada ja hankkia. Maailma muuttuu vuosien mittaan, ja aina joku meistä voi sanoa, että kyllä ennen oli paremmin.
Hiirulainen ja hänen 10 vierastaan ihailevat valtavaa ja kaunista kuusta.
”Eiköhän lähdetä minun luokseni koristelemaan meidän pikku kuusemme! Laitan samalla meille kaikille hiukan välipalaa”, sanoo Hiirulainen vierailleen.
Kisu jää katselemaan heidän menoaan ja miettii, miten mukavaa onkaan näin jouluna, kun kaikki kokoontuvat yhteen. Hienoa, kun talossa on enemmän vilinää ja vilskettä kuin tavallisia päivinä. Kuusenkoristelun jälkeen juodaan papan syntymäpäiväkahvit ja syödään jouluista täytekakkua. Tytöt ovat tehneet papalle yllätykseksi lahjan.
”Paljon onnea, rakas pappa! Me teimme Hennin kanssa sinulle lahjan ihan itse. Tässä, ole hyvä! Se on omatekoista sinanappia”.
Pappa ottaa sinanapin eli sinapin hymyillen vastaan.
”Tätä on ihan pakko heti maistaa. Antakaapas pala makkaraa ja lusikka” ja niin pappa laittaa sinappia makkaransa päälle ja maistaa. Vesi vaan valuu papan silmistä, kun hän maiskuttelee sinappiansa.
”Sinne taisi kyllä mennä vähän liikaa suolaa. Eihän se haittaa sinua, pappa?”, tiedustelee Hetti.
”Eihän toki…”, vastaa pappa veden yhä valuessa silmistä ja samalla hän ottaa ison kulauksen maitoa.
Kisu naureskelee papan ilmeille, sillä hän tietää, että sinapista taisi tulla todella suolaista ja pappa koettaa peitellä tytöiltä asian. Tytöt ovat koettaneet parhaansa mukaan olla kiukuttelematta ja kinaamatta keskenään. He ovat tänä vuonna ylittäneet itsensä ja pystyneet olemaan paljon rauhallisemmin kuin muina vuosina joulun alla.
Äiti laulaa onnittelulaulun papalle, joka kuuntelee kyyneleet silmissään. Laulun jälkeen kaikki taputtavat ja onnittelevat pappaa. Isä kiittelee äitiä kauniista laulusta ja halaa äitiä.
”Laitetaanpa halaus kiertämään” sanoo äiti ja halaa pappaa. Pappa halaa mummua, mummu halaa Henniä, Henni halaa Hettiä ja Hetti halaa Kisua. Kisu hämmentyy hiukan, kun ei tiedä ketä hän halaisi. Hetken mietittyään se nousee ja lähtee Hiirulaisen luo. Hiirulainen asuu eteisen komeron takana. Nykyisin Kisun on helppo mennä tapaamaan häntä, kun Hiirulaisen ovea on suurennettu niin, että Kisun pää mahtuu oviaukkoon. Oikeastaan siinä ovessa on kaksi ovea. Isossa ovessa on se oikea pieni ovi Hiirulaiselle itselleen. Ovi onkin avoinna ja Kisu huudahtaa:
”Laittakaa tekin halaus kiertämään!” Ja niin kaikki hiiret halaavat toinen toistaan – taisivatpa halata moneenkin kertaan, mutta se ei haittaa.
”Katsopas Kisu, eikö meidänkin kuusemme ole kaunis!”, sanoo yksi hiiri.
”Kyllä! Se on pieni, mutta upea”, toteaa Kisu.
Kisu heristää korviaan, sillä se oli kuulevinaan jotain. Kisu kipittää ulos ja katselee pimeyteen ja kuuntelee. Ympäriltä kuuluu vain hiljaisuus. Yhtäkkiä se kuulee sen taas – tiukujen helinää. Kaunis ääni kuuluu aivan läheltä, mutta mitään eikä ketään näy. Sitten Kisu ymmärtää, mistä on kyse.
”Missä sinä olet? Minä tiedän, että se olet sinä Kotitonttu. Kuulen selvästi tiukujen helinää”, huudahtaa Kisu ja istahtaa rappuselle odottamaan. Pian hänen vierestään kuuluu sana ´syettlik´ ja samassa Kotitonttu istuu Kisun vieressä punaisessa asussaan.
”Tervepä terve, Kisu! Kyllä joulu on ihanaa aikaa. Minä niin tykkään olla näkymätön ja katsella muiden touhuja”, sanoo Kotitonttu, josta on nyt tullut aito joulutonttu. Kisu tiedustelee Kotitontulta, miten työt ovat sujuneet.
”Voi todella hienosti! Hunajalassa on kilttejä eläimiä ja avuliaita lapsia sekä kiireettömiä aikuisia. Kerkko Ketun poikaa Terrakottaa minun piti hiukan neuvoa siinä mitä saa tehdä ja mitä ei. Nyt sekin osaa käyttäytyä eikä enää kuljettele muiden tavaroita pitkin poikin.”
”Onpa mukava kuulla”, toteaa Kisu.
Kotitonttu nousee ja sanoo sanan ´kiltteys´ ja on taas näkymätön.
”Minun on mentävä. Joulupukki odottaa viimehetken raporttiani. Nähdään pian! Heissulivei!”, kuuluu keskeltä pihaa Kotitontun juostessa ja tiukujen helistessä.
Kotitonttu katoaa, vain jalanjäljet jäävät lumeen. Kisu huomaa, että ulkosaunan ovi on raollaan. Se hiipii ovelle ja kurkistaa sisään saunan eteiseen. Ketään ei näy, mutta joku hyräilee joululauluja. Kisu avaa saunan oven ja kas, siellähän on hänen ystävänsä Saunatonttu. Sekin on pukeutunut jouluiseen asuun. Tonttu on niin täydessä työn touhussa, ettei se huomaa Kisua. Kisu istahtaa ovelle ja katselee hymyillen tontun hommia.
”Mitä sinä oikein touhuat? kysyy Kisu lopulta. Saunatonttu säikähtää ja kiljaisee kauhistuneena:
”Hui kauheata! Ei tuolla tavalla saa säikäytellä! Koputa seuraavalla kerralla, sovitaanko niin” kehottaa Saunatonttu ja jatkaa jo hieman rauhoittuneena
”Minä laitan joulusaunaan valmiiksi jouluiset laudeliinat ja tuon vihdan. Lyhtyyn vaihdan kynttilän ja tuon tänne joulun tuoksun.”
”Mistä sinä sen tuoksun saat tänne?”, ihmettelee Kisu.
”Minulla on tuoksupussi ja kun raotan hiukan sen suuta, niin tuoksu leviää tänne. Saunan laitan lämpiämään vasta huomenna jouluaattona”, vastaa Saunatonttu.
Kisu jättää Saunatontun hoitamaan tehtäviään. Pihassa Kisu pysähtyy jälleen kuuntelemaan ympärillään olevaa hiljaisuutta. Hiljaisuus on hänen mielestään kaunista ja rauhoittavaa. Vähitellen alkaa joulun rauhallisuus hiipiä hänenkin mieleensä.
