– Kriisi on kuin kivi keskellä lammikkoa. Laineet loiskuvat kauas, mutta keskellä on petollisen tyyntä.
Kriisi- ja psykoterapeutti Pia Yli-Pirilä kertoi kriisiin varautumisesta Kanta-Hämeen maanpuolustuspiirin järjestämällä Ennakoiva turvallisuus -kurssilla keskiviikkona 6. marraskuuta. Toijalan yhteiskoulun auditoriossa oli kuulijoina pääasiassa kaupungin työntekijöitä.
Yli-Pirilä sanoi, että henkistä tukea tarvitaan kriisin sattuessa. Monille riittävät avuksi omat sosiaaliset verkostot, mutta myös järjestettyä tukea tarvitaan. Onnettomuus- tai katastrofitilanteeseen joutuneet uhrit, heidän auttajansa sekä omaisensa tarvitsevat kaikki apua.
– Puhuminen on tärkeää, mutta ketään ei saa pakottaa puhumaan tunteistaan. Moni toistaa kerta toisensa jälkeen mitä on tapahtunut mutta ei kerro miltä hänestä tuntuu. Silloin autettavalta kannattaa kysyä suoraan, Yli-Pirilä opasti.
Hän sanoi fyysisen ja henkisen avun antamisen olevan kansalaistaito, joka kaikkien pitäisi hallita.
Traumaattisessa kriisissä on kolme vaihetta. Sokkivaihe voi kestää kolme vuorokautta. Se suojaa mieltä sellaiselta tiedolta ja kokemukselta, jollaista se ei kestä. Sokkivaiheessa ihmisen toimintakyky säilyy.
Tietoa ei saa pihdata
Reaktiovaiheeseen siirrytään vasta, kun henkilö kokee olevansa turvassa. Tällöin tullaan tietoisiksi siitä, mitä on tapahtunut ja mitä se merkitsee itselle. Voimakkaat tunteet ja fyysiset reaktiot ovat tavallisia.
– Tiedon saaminen on äärimmäisen tärkeää. Meidän täytyy saada tietää, myös lasten. He kestävät yllättävän paljon asioita. Lapsille voi myös näyttää omat tunteensa. Kannattaa kysyä lapsen näkemystä asiaan, sillä hän voi esimerkiksi ajatella, että tapahtunut oli hänen vikansa.
Työstämis- ja käsittelyvaiheessa prosessi hidastuu ja kääntyy sisäänpäin. Tapahtuneeseen saadaan etäisyyttä, mutta muisti- ja keskittymisvaikeuksia voi olla.
Kriisistä selviytyminen on usein pitkä tie. Omia tunteita ei kannata sysätä syrjään vaan käsitellä asiat, sillä tunteet alkavat joka tapauksessa purkautua jossain vaiheessa. Oireilu voi olla myös fyysistä.
Katastrofitilanteessa tulee ensin hakeutua turvaan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Itseä tai toista voi rauhoitella esimerkiksi keskittymällä hengitykseen. Kun keho rauhoittuu, se vaikuttaa myös mieleen.
Alkuvaiheessa autettavalle ei kannata antaa pitkiä neuvoja, sillä ne eivät jää mieleen. Ajantaju häviää, eikä autettava aina edes muista jälkeenpäin saaneensa keskusteluapua. Pelkkä läsnäolokin rauhoittaa kriisitilanteessa olevaa.
Itseään voi rauhoitella esimerkiksi taputtamalla käsillään olkapäitään ristiotteella.
– Sosiaalisen tuen merkitys kriisissä on kiistaton. Meidän tulee olla läsnä ja välittää, Pia Yli-Pirilä muistutti.
Ihminen on kuitenkin luonteeltaan selviytyjä, vaikka kriisin käsittely vaatiikin paljon psyykkistä työtä.
Luota vaistoihisi
Turvallisuuskouluttaja Mika Inha antoi vinkkejä väkivaltaisen asiakkaan kohtaamiseen. Hän kiteytti päihteiden käytön ongelman ytimeksi.
– Aineiden sekakäyttö on pahinta, koska tällöin ihmisen luonne voi muuttua täysin. Hän saattaa käydä päälle varoittamatta. Mielenterveysongelmaiset sen sijaan ovat yleensä vaaraksi enemmän itselleen kuin muille.
Inha työskentelee myös turvamiehenä. Hän sanoo uhkailun olevan yleisin väkivallan muoto, johon hän törmää joka työvuorossaan.
– Yleensä vaaraa ei ole sellaisista henkilöistä, jotka uhkaavat suoraan antaa turpiin. Se on spontaani reaktio. Vakavasti pitää ottaa sellainen tilanne, jossa henkilö vihjailee esimerkiksi tietävänsä, missä päiväkodissa lapseni on. Se tarkoittaa, että hän on nähnyt vaivaa selvittääkseen asian, Inha totesi.
Hän kehotti luottamaan omiin vaistoihin mietittäessä uhan tunnusmerkkejä. Nyrkkiin puristetut kädet ovat selkeä viesti uhasta. Myös statussymbolit kuten moottorijengien logot vaatteissa kannattaa huomioida.
Jos henkilö on aikeissa hyökätä, hän pidättää hengitystään juuri hetkeä ennen.
Omaan elekieleen kannattaa kiinnittää huomiota. Epävarmuutta osoittavat merkit saattavat saada henkilön käymään päälle. Toista ei kannata osoittaa sormella vaan puhuttaa tavoitehakuisesti.
– Kun ihminen puhuu, hän ei voi samaan aikaan suunnitella kuinka käydä kimppuusi.
Mikäli mahdollista, työntekijän kannattaa olla huoneessa lähempänä ovea kuin tämän asiakas on, jotta hän pääsee pakoon tarvittaessa.
