Kukka- ja hautauspalvelu Laakson Hanna Hevonoja tunnustaa joutuneensa pariin tiukkaan tilanteeseen viime viikolla. Viialan Yrittäjien hallituksessa istuvan Hevonojan pokka kuitenkin piti, ja salaisuus Vuoden yrittäjän valinnasta säilyi kuin säilyikin perjantaina vietettyihin yrittäjäjuhliin saakka.
– En valehdellut, kun minulta kyseltiin, että tiedänkö, kuka on Vuoden yrittäjä ja vastasin, että tiedän. Myös pukeutumisestani kysyttiin etukäteen, ja heitin vain pukevani päälle jonkun retongin vaan. Siitä jään kyllä perjantaina kiinni, Vuoden yrittäjä Hanna Hevonoja hymyilee torstaina kotisohvallaan Viialassa.
Hevonoja sanoo valinnan julistavan yrityksensä 20-vuotisjuhlavuotta sekä lämmittävän sydäntä.
– Kiitos tästä kuuluu paitsi Viialan Yrittäjille niin myös kaikille työntekijöillemme ja tietysti asiakkaillemme. Marraskuussa aion järjestää jotakin kivaa kiittääkseni asiakkaitamme, yrittäjä lupaa.
Vanhemmilleen, kukkakaupan vuonna 1972 Viialaan perustaneelle Liisa Laaksolle ja hautaustoimiston vuonna 1980 perustaneelle Leo Laaksolle, Hanna Hevonoja antaa kiitosta yrittäjyyden perusasioiden opettamisesta.
– Vanhoja perusasioita noudattamalla tässä on menty eli laskut maksetaan ajallaan, velaksi ei osteta ja muutenkin asiat hoidetaan mahdollisimman hyvin. Hautauspuolen asioissa olen saanut isältäni hyvää oppia, ja hän avustaa minua vieläkin tarvittaessa. Hän nikkaroi myös kukkakauppaamme vanhasta laudasta kukkalaatikoita, Hanna kiittelee.
Maltillisesta linjasta on apua etenkin tämänhetkisessä taantumassa, joka näkyy Hevonojan mukaan jo selvästi kukkakaupan hiljentymisenä. Viikkokukkien ja isojen kukkalaitteiden sijaan asiakkaat toivovat nyt pientä sievää tai kestävää.
– Täytyy vain miettiä, mistä voisi niin sanotusti säästää. Siitä ei voi lähteä, että tarjontaa ei ole, se karkottaa loputkin asiakkaat. Mutta ei auta masentua, ensi vuonna asiat ovat toivottavasti jo paremmin.
Surukin on jonkun työ
Vuodesta 1985 Viialan Keskuskadun varrella sijaitsevassa liikkeessä on viime vuonna tehty remonttia, tänä vuonna on kukkakaupan puolella satsattu kylmälaitteisiin ja valaistukseen ja uusi hautausautokin on hankittu. Yrittäjän lisäksi liikkeessä on kaksi työntekijää, mutta Hanna Hevonoja kertoo hoitavansa kaikkia liikkeensä töitä lattioiden pesemisestä hautauskuljetuksiin.
– Kaikki eivät onneksi etukäteen edes tiedä, miten paljon järjestettäviä asioita ihmisen kuolemasta tulee. Hoidamme tarvittaessa ne kaikki: otamme yhteyttä seurakuntaan ja hoidamme tarvittaessa pitopalvelun. Kaikissa kuolemaan liittyvissä asioissa vaihtoehtojakin on enemmän kuin ennen, ja esimerkiksi polttohautaukset ovat nyt tätä päivää.
Hanna Hevonoja myöntää, että tuttujen ihmisten surun kohtaaminen koskettaa. Mutta hän toteaa, että työ on kuitenkin otettava työnä muiden töiden joukossa, eikä toisten suruun voi mennä mukaan.
– Kun laitan myymälän oven kiinni, asiat jäävät sinne. Olen tietenkin vaitiolovelvollinen ihmisten asioista, mutta joskus asioita pitää ratkoa yhdessä mieheni kanssa. Hän jaksaa onneksi tarvittaessa kuunnella, Hanna Hevonoja kiittelee.
Vaikein asia kuluneen syksyn aikana on ollut oppia elämään ilman koiraa, kun perheen järjestyksessään kolmaskin koira, 15-vuotias Miisa, jouduttiin viemään kesän lopulla piikille.
– Meillä on ollut yli 30 vuoden ajan koira tai koiria. Ei olisi uskonut, miten vaikeaa on nyt kävellä, kun ei tiedä mihin kädet laittaisi. Joku neuvoi ottamaan kävelysauvat käsiini, mutta tuolla ne seisovat, Hanna Hevonoja tunnustaa.
