Kisu ja Hiirulainen kuuntelevat ihmeissään saunan oven takana. He hämmästelevät, kun ovenraosta tulee höyryä ja ihan selvästi joku heittää saunassa löylyä. Hiiren hiljaa he hiipivät lähemmäs ovea.
– Miksi aina sanotaan, että hiiren hiljaa? Voisihan se olla kissan hiljaa…, Hiirulainen mutisee itsekseen.
Varovasti he kurkistavat ovenraosta sisään. Lauteilla istuu pieni saunatonttu heittämässä löylyä kiukaalle. Lämmön tulviessa sitä kohden se sulkee silmänsä ja hymyilee. Ilmiselvästi se nauttii saunan lämmöstä. Tontulla on pyyhe ympärillään ja lakki päässään. Hikipisarat valuvat sen kasvoilla. Taas se heittää löylyä saunakiulustaan ja kiuas sihahtaa mukavasti. Kisu ja Hiirulainen avaavat oven. Ovi narahtaa ja saunatonttu säikähtää suunnattomasti. Saunakiulu kaatuu ja tonttu juoksee karkuun. Se pakenee seinänkoloon. Kisu ja Hiirulainen rauhoittelevat sitä:
– Älä pelkää meitä. Kyllä me mahdumme kaikki tänne lauteille saunomaan.
Saunatonttu on hiukan epäröivä, mutta astuu askelen eteenpäin.
– Tule, tule vaan. Saunotaan yhdessä ennen kuin tytöt tulevat. Minä olen Kisu ja tässä on hyvä ystäväni Hiirulainen. Kuka sinä olet? lausahtaa Kisu.
– Minä olen Saunatonttu. Minä olen aina ensimmäisenä saunassa. Kukaan ei ole vielä koskaan päässyt yllättämään minua. Tänään löylyt olivatkin niin makoisat, etten kuullut lainkaan teidän tuloanne.
Kisu ja Hiirulainen lupaavat Saunatontulle, etteivät kerro kenellekään hänestä. He ystävystyvät heti ja ystävät eivät koskaan petä toistensa luottamusta.
Hiirulainen haluaa tietää Saunatontusta hieman tarkemmin:
– Oletko sinä sitten aina täällä saunassa ennen muita? Ja mitä sinä oikein teet täällä?
– Kyllä, olen aina ensimmäisenä saunassa. Täytyyhän jonkun huolehtia saunanpesästä, ettei se pääse sammumaan. Sillä jos se sammuu, niin saunahan ei lämpiä. Olette varmaan joskus kuulleet, kun jotkut eivät ole saaneet millään saunanpesää syttymään kunnolla. Se tarkoittaa sitä, että sen talon saunatonttu on ollut poissa. Sitten kun sauna alkaa olla lämmin, niin saunatontun tehtävä on saunoa ensin ja heittää ensimmäiset löylyt. Vasta sitten kaikki muut voivat saunoa, selventää Saunatonttu.
– Mutta saunotaan nyt tämän kerran yhdessä.
Saunatonttu heittää reilusti vettä kiukaalle ja nauttii kuumuudesta. Kisu ja Hiirulainen kyyristelevät hiukan, kun lämpö tulvii heitä vastaan. Hiki valuu heidän turkeistaan ja lopulta hekin nauttivat olostaan.
Ulkoa kuuluu tyttöjen kiljahduksia, kun he juoksevat saunaa kohti pyyhkeet ympärillään. Äiti varoittelee tyttöjä, etteivät he vain kaatuisi juostessaan. Saunojat kiirehtivät pois lauteilta ja ehtivät juuri saunaneteiseen, kun tytöt ja äiti astuvat sisään.
– Kävittekö tekin saunassa?, kysyy äiti Kisulta ja Hiirulaiselta.
– Juu, käytiin vähän lämmittelemässä, vastaa Kisu katsellen samalla huolestuneena ympärilleen, etteivät äiti ja tytöt vain huomaa Saunatonttua. Tonttu on kuitenkin jo ehtinyt kadota omia reittejään pois saunasta.
Äiti ja tytöt menevät saunaan. He heittävät löylyä ja juttelevat päivän tapahtumista. Äitiä naurattaa, kun tytöt kertovat nukahtaneensa metsään ja nähneensä samaa unta tanssivista tontuista ja keijuista.
– Täytyy sanoa, että teillä on kyllä vilkas ja värikäs mielikuvitus, hymyilee äiti.
Saunottuaan ja peseydyttyään tytöt kuivattelevat äidin kanssa saunan eteisessä.
– Mennään jo ulos vilvoittelemaan. Minulla on kamalan kuuma, Henni tuskailee.
Tytöt menevät ulos pyyhkeissään ja pysähtyvät heti ovesta astuttuaan ja jäävät suu auki tuijottamaan.
– Meidän pihassa on kameli!, kuiskaa Hetti.
– Se syö lehtiä meidän puista.
– Äiti, meidän pihassa on kameli! henkäisee Henni äidille.
– Nyt se teidän mielikuvituksenne vasta onkin värikäs. Ihan hassujahan te puhutte, sanoo äiti, mutta hänkin pysähtyy ovelle kävellessään.
– Ei ole totta! Siis ihan oikea kameli on meidän pihassa. Miten se tänne on joutunut?
He kävelevät pyyhkeissään hiljaa lähemmäs kamelia. Se ei tunnu lainkaan pelkäävän heitä. Samassa portista juoksee mies hassuissa vaatteissaan huudelleen kamelille:
– Täällähän sinä karkulainen olet! Ei sillä lailla saa lähteä ilman lupaa.
Mies huomaa tytöt ja äidin ja vilkaisee heitä ihmeissään, kun heillä ei ole kuin pyyhkeet päällään.
– Anteeksi tämä karkulainen. Carmelita on aina tälläinen. Joka paikassa se lähtee omille teilleen. Niin, ja anteeksi epäkohteliaisuuteni. Minä olen sirkustirehtööri JaaMar. Sirkuksemme esiintyy huomenna tuolla läheisellä kentällä, meillä on myös tivoli mukana. Annan teille liput sinne korvauksena aiheuttamastamme harmista.
Ennen kuin tytöt ja äiti ehtivät sanoa mitään, niin mies ja kameli ovat jo lähteneet ja he ovat jääneet kummastuneina seisomaan keskelle pihaa tivoliliput kädessään. Isä tulee juuri portista ja katselee perhettään ihmeissään ja sanoo:
– Taisin nähdä näkyjä äsken. Kuvittelin nähneeni kamelin tulevan meidän pihasta jonkun miehen kanssa.
– Et nähnyt näkyjä, kultaseni. Huomenna menemme sirkukseen koko perhe. Se kameli oli Carmelita ja se mies oli sirkustirehtööri. Me saimme häneltä liput sirkukseen ja tivoliin, toteaa äiti.
Tytöillä on ollut miltei uneton yö, kun heitä on niin jännittänyt sirkus ja tivoli. Koko illan he puhuivat vain Carmelitasta. Varmaan ei kenenkään muun pihassa ole koskaan ollut kamelia. Lopulta tytöt nukahtivat nähden unia kamelista. Aamulla auringon säteet osuivat suoraan tyttöjen silmiin.
– Kisu! Älä leiki sen valon kanssa, se häikäisee…, mutisee Hetti.
– En minä mitään leiki. Aurinko paistaa silmiisi, sanoo Kisu hiukan loukkaantuneena. Tytöt havahtuvat unestaan ja tajuavat, että onkin jo lauantaiaamu ja he pääsevät tänään sirkukseen.
Jo kaukaa tytöt kuulevat iloista musiikkia ja ilmassa tuoksuu popcornit ja hattarat. Vaikka aurinko paistaakin, niin silti on todella kylmä. Talvi taitaa olla jo tulossa, mutta tänään se ei tyttöjä haittaa. Heillä tulee olemaan varmasti silti lämmin. Nytkin he jo miltei juoksevat kohti hauskoja tivolin laitteita.
– Täällä on vaikka mitä! Mennään ainakin karuselliin ja seikkailutaloon! Ja kaikkeen, mikä tuntuu hassulta vatsassa!, huutaa Henni.
Hetkessä tytöt ovat jo käyneet useassa laitteessa. Isä ja äiti seuraavat mukana ja kaikilla on hauskaa.
– Tännepäin, tännepäin ihanat Hunajalan ihmiset! Tervetuloa hyvät naiset ja herrat ja etenkin lapset! kuuluttaa tirehtööri houkutellen ihmisiä sirkustelttaan.
Tytöt vetävät äitiä ja isää käsistä ohjaten heidät kaikki sisään. Näytöksessä esiintyy paljon taitavia sirkuslaisia. He nousevat ylös korkeuksiin tehden hurjia temppuja. Jotkut heittelevät kymmeniä palloja saaden ne kaikki aina kiinni, toiset pyörittävät hulahulavanteita ympärillään niin, että silmissä aivan vilistää. Joukkoon mahtuu myös kaksi hulvattoman hauskaa pelleä, jotka saavat tytöt nauramaan niin, että vesi valuu silmistä. Mukana on myös hevosia, koiria, kissoja ja tietenkin heille jo tutuksi tullut kameli Carmelita. Heistä tuntuu kuin se olisi heidän vanha tuttunsa. Carmelitakin huomaa tytöt ja iskee heille silmää ja kumartaa heitä kohti. Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan ja hieno päivä on jäänyt ikuisesti tyttöjen mieleen.
Kotimatkalla tyttöjen posket hehkuvat vieläkin päivän jännityksestä eivätkä he edes huomaa, että ilmassa leijuu lumihiutaleita. Kisu ja Hiirulainen ovat kyllä huomanneet talven tulon ja hyppivät pihassa iloisina huudellen:
– Talvi tulee! Kivaa!
