Sairaus uuvuttaa myös mielenterveyspotilaiden läheisiä

 

Omaiset mielenterveystyön tukea Tampereen yhdistyksen Ritva Mantela (vas.) ja Silja Lampinen kannustavat puhumaan mielenterveysongelmista ääneen. – Ennakkoluulot eivät murru ilman, että asioista puhutaan ja niiden oikeilla nimillä.

Omaiset mielenterveystyön tukea Tampereen yhdistyksen Ritva Mantela (vas.) ja Silja Lampinen kannustavat puhumaan mielenterveysongelmista ääneen. – Ennakkoluulot eivät murru ilman, että asioista puhutaan ja niiden oikeilla nimillä.

Mielenterveysongelmat koskettavat voimakkaasti myös sairastuneen läheisiä. Omaiset ovat itsekin vaarassa sairastua huolen alla. Omaiset mielenterveystyön tukena Tampereen yhdistyksen vuonna 2010 tekemän tutkimuksen mukaan lähes puolet mielenterveysongelmista kärsivien omaisista tunsi masennusta ja kolmasosa koki stressioireita, unettomuutta, toivottomuutta ja arvottomuutta.

– Tilanne on omaiselle kuormittava, ja siihen jää helposti kiinni. Pelko ja huoli ovat jatkuvasti olemassa. Vaikka sairastuneella olisi parempia hetkiä, läheisellä pelko sairauden aktivoitumisesta ei hellitä, kertoo Omaiset mielenterveystyön tukena Tampereen yhdistyksen aktiivi Ritva Mantela Viialasta.

Mantela on itse kokenut tilanteen, kun hänen, nyt jo edesmennyt sisarensa sairastui.

– Olin koko ajan tarkkailijan roolissa. Vaikka sisareni oli viimeiset vuodet hoitokodissa, sielläkin seurasin jatkuvasti, onko hän erilainen kuin viimeksi nähdessämme. Vaikka kyse olisi ollut ihan normaalista muutoksesta, sitä helposti ajatteli, että alkaako kaikki taas alusta. Sellainen on hyvin kuormittavaa.

25-vuotiaan Tampereen omaisyhdistyksen aluetyöntekijä, tiedottaja Silja Lampinen muistuttaa läheisten usein kokevan, ettei sairastunut tule toimeen ilman heitä. Erityisen vaativaa läheisille on, kun mielenterveysongelmista kärsivä  ei ole hoidossa lainkaan tai avohoito ei ole kovin tiivistä. Omaiset kannattelevat monella tapaa sairastunutta arjessa.

– Yleensä käy niin, että vanhat ystävyys- ja sukulaisuussuhteet kärsivät, kun ihminen sairastuu. Tällöin läheiset paikkaavat muiden huolenpitotehtävien lisäksi menetettyjä sosiaalisia suhteita. Lisäksi he tukevat rahankäytössä, auttavat kodinhoidossa ja huolehtivat lääkkeistä. Omaiset kokevat että heidän antamansa apu on välttämätöntä.

Pienikin tuki auttaa

Omaiset mielenterveystyön tukena Tampereen yhdistyksen yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa teettämässä kyselytutkimuksessa selvitettiin pirkanmaalaisten omaisten hyvinvoinnin lisäksi myös omaisten ajatuksia palvelujärjestelmästä. Vastauksia kerättiin psykiatrian poliklinikoilta ja omaisyhdistyksen jäsenistöltä. Kyselyyn vastasi 219 henkilöä. Tutkimus liittyy yhdistyksen projektiin Varhaisen mallin kehittäminen omaistyössä.

Tutkimuksen mukaan omaiset kokevat jäävänsä ilman kunnollista tukea. Myös tiedonsaanti ja omaisten kuuleminen ovat puutteellisia.

– 79 prosenttia omaisista oli sitä mieltä, ettei heitä ei kuunnella läheisen hoidossa eikä heidän kokemustaan ja asiantuntemustaan noteerattu, Silja Lampinen kertoo.

Lampinen arvelee puutteiden kielivän resurssipulasta. Hän korostaa, että tilannetta helpottaisi jo pienikin tuki ja omaisten huomioiminen.

– Loppujen lopuksi kyse on yksinkertaisista asioista. Omaiset kaipaavat, että heidät noteerattaisiin ja joku kysyisi, kuinka sinä voit. He eivät odota terapiaa, vaan tärkeintä on, että he voivat purkaa huolensa.

Silja Lampisen mukaan tilannetta parantaisi jo se, että sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteillä olisi käytössään yhteiset ohjeet, kuinka mielenterveyspotilaan omainen tulisi huomioida.

– Näin omainen saisi saman tuen paikasta riippumatta.

Omaa uupumusta ei huomaa

Ritva Mantela huomauttaa kunnan kulujen kasvavan entisestään, jos vielä omainenkin sairastuu.

– Se tulee kunnille paljon kalliimmaksi, jos omaiset unohdetaan ja ajatellaan, että sairastuneesta huolehtiminen kuuluu heille. Siihen verrattuna omaisten tukeminen hyvissä ajoin ei maksa kovin paljon.

Omasta kokemuksestaan Mantela tietää, että sairastuneen omainen ei välttämättä edes huomaa omaa uupumustaan.

– Itse koin sisareni sairauden järkyttävänä shokkitilanteena, jossa en jaksanut ajatella mitään. Aloin elää hänen sairautensa kautta, mikä on vaarallinen tie. Omaiset pitäisikin saada ymmärtämään, että heidän on huolehdittava ensin itsestään, jotta he voivat huolehtia sairastuneesta.

Mantelan mukaan kunnat voisivat olla tukena myös tarjoamalla kokoontumistiloja vapaaehtoiselle omaistyölle. Ritva Mantela kouluttaa ohjaajia ja ohjaa itse Omaiset mielenterveystyön tukena Tampereen yhdistyksessä Prospect-ryhmiä, jotka ovat psyykkisesti sairastuneiden omaisille tarkoitettuja vertaisryhmiä.

– Vertaisryhmässä eivät suinkaan ongelmat poistu. Sairastunut on edelleen sairas, mutta ryhmässä omainen oppii ehkä sopeutumaan tilanteeseen. Omaisen oma kasvu tapahtuu puhumisen ja keskustelun kautta. On hienoa nähdä, kun ihminen saa itsetuntoaan nostettua ja alkaa pitää itseään taas arvokkaana, Ritva Mantela kuvailee työtä.

 

Ritva Mantela ehdolla Vuoden vapaaehtoiseksi

Ritva Mantela Viialasta on ehdolla Vuoden vapaaehtoinen -palkinnon saajaksi. Kaikkiaan ehdokkaita on reilu 100 henkilöä lähes 60 paikkakunnalta. Ensimmäistä kertaa jaettavan tunnustuksen on perustanut Kansalaisareena ry.

Palkinnon saajaksi haetaan pitkän linjan vapaaehtoista tai uutta, innovatiivista tulokasta. Vuoden vapaaehtoinen voi olla myös oman yhteisönsä kantava voima, taitava innostamaan muita, kekseliäs toiminnan kehittäjä tai jollain muulla tavalla ansioitunut vapaaehtoistyöntekijä.

Ritva Mantela tekee monipuolista työtä mielenterveysomaisten hyvinvoinnin edistämiseksi niin paikallisesti, valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin. Hän on muun muassa ohjannut useita omaisten ryhmiä ja kouluttanut uusia vertaisryhmänohjaajia. Lisäksi hän on mukana Omaiset mielenterveystyön tukena -järjestön hallituksissa niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Hän on ollut myös mukana kehittämässä eurooppalaista omaistyötä toimiessaan Eufamin hallituksessa.

Mielenterveysomaisten hyvinvointiin liittyvän vapaaehtoistyön lisäksi Mantela käy keskustelemassa vankien kanssa SPR:n vankilavierailijana.

Vuoden vapaaehtoinen palkitaan 23. marraskuuta taiteilija Samuli Heimosen grafiikkateoksella. Palkinnon saaja toimii vapaaehtoistoiminnan lähettiläänä seuraavan vuoden ajan.

Yleisöllä on mahdollisuus äänestää ehdokkaita netissä 1.11. asti, minkä jälkeen arvovaltainen raati valitsee palkittavan kymmenen eniten ääniä saaneen ehdokkaan joukosta. Raadissa ovat toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä, Marttaliitto; viestintäpäällikkö Liisa Kairesalo, RAY; Turun piispa Kaarlo Kalliala; Helsingin kaupungin nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio; järjestöjohtaja Panu Laturi, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry; kansanedustaja Sanna Lauslahti; Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Reetta Meriläinen; viestintäpäällikkö Susanna Virén ja raadin sekä Kansalaisareenan hallituksen puheenjohtaja Markku Vaittinen.

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?