Viialan MLL:n 90-vuotiaan yhdistyksen puheenjohtaja Anu Säynäjäkangas vastaanotti Hämeen piirin Maritta Virtasen (vas.) onnittelut.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Viialan yhdistys juhli sunnuntaina 90-vuotista toimintaansa Viialan Työväentalolla. Sadasta kutsutusta paikalle oli saapunut yllättävän harvalukuinen vierasjoukko, mutta kotoinen tunnelma sopi lastensuojelutyön edelläkävijänaisten pirtaan. Tilaisuuden kruunasi Työväentalon ikkunoiden sälekaihtimien raoista sisään säteillyt aurinko.
Historiakatsauksen kakkukahvien lomaan toimitti Kati Kuusisto, joka arveli, ettei valkoisen kenraalin nimeä kantava osasto ollut alkuvuosinaan ehkä helpoimman edessä pääosin punaisessa, kansalaissodan runtelemassa Viialassa. Mutta 7.10.1923 Toijalan imussa perustettu osasto aloitti toimintansa varsin vauhdikkaasti, sillä jo ensimmäisenä varsinaisena toimintavuonna 1924 osastossa toimi ompeluseura ja osasto sai järjestettyä arpajaiset, kenttäjuhlat selkä syksyisen iltamat. Jäseniä oli tuolloin kutakuinkin sama määrä kuin tänä päivänä eli 89.
Toiminnan ydin oli alkuvuosikymmeninä kuitenkin niissä konkreettisissa toiminnoissa, jotka ovat tänä päivänä yhteiskunnan ja kuntien harteilla.
– Vähävaraisten perheiden tukeminen alkoi ihan konkreettisista syöpäläiskarkotuksista sekä äitiyspakkauksen esiasteiden eli kiertokorien ja lääkkeiden jakamisella, Kati Kuusisto kertoili.
Äitien marssi kunnantoimistolle
Neuvolatoiminta, terveyssisaren palkkaaminen sekä lääkäripalveluiden tuottaminen kerran kuukaudessa kuuluivat nekin alkuvuosikymmenien saavutuksiin. Sotaorpojen auttamisen lisäksi 1940-luvulla Viialaan perustettiin kolmekymmentä vuotta toiminut MLL:n oma päiväkoti, jota johti Marjatta Sakara. Viialan kunnan päätös lakkauttaa päiväkoti vuonna 1972, vuotta ennen kunnallisen päiväkodin aloittamista, on jäänyt juhlapäivän kunniavieraiden mieleen ankarana aikana.
MLL:n Viialan yhdistyksen kunniajäsen Lea Poutanen (oik.) ja Viialan osaston entinen puheenjohtaja Paula Ussa (vas.) edustivat juhlan kutsuvieraina.
– Äidit marssivat kunnantoimistolle aamulla ja totesivat virkamiehille, että tässä lapset, hoitakaa. Saimme kokoon sen verran rahaa, että toimita pyöri vielä siihen asti, kunnes kunnallinen päiväkoti aloitti vuonna 1973, yhdistyksen kunniajäsen Lea Poutanen muisteli.
Lea Poutanen sanoo, ettei voi vieläkään ymmärtää, miten aikuiset ihmiset saattoivat tehdä sellaisen päätöksen, jossa lapset olivat mennä pesuveden mukana.
– Se oli silkkaa politiikkaa, ja toiminnan ajateltiin olevan jotain hienostorouvien puuhastelua, vaikka kyse oli tavallisista työssäkäyvistä äideistä.
MLL:n Viialan osaston tuolloinen jäsen ja monivuotinen puheenjohtaja Paula Ussa muistelee ajan olleen yhdistyksen historian kriittisin.
– Päiväkodin lopettaminen masensi jäsenet ihan kokonaan, ja yhdistys oli kuolla. Se piti ihan väkisin tekohengittää, jotta toiminta jatkuisi.
Nuoriso mukaan 1970-luvulla
Hirvialhon koulun yhdeksäsluokkalaiset tukioppilaat Nea Sandström ja Niina Paalijärvi totesivat valinnaisaineena koululla opetettavan tukioppilastoiminnan olevan rentoa. Lisäksi tyttöjen mielestä muiden auttamisesta ja pienempien leikittämisestä tulee hyvä mieli.
1950- ja 1960-luvuilla osaston toiminta painottuikin juuri päiväkotitoimintaan, jonka rahoittamiseksi joutui Poutasen mukaan tekemään täyttä työtä. Nuorten kerhoillat ja klubit alkoivat 1970-luvulla, jolloin käynnistyi myös tukioppilastoiminta, jonka tämän päivän terveiset juhlaan toivat Hirvialhon koulun yhdeksäsluokkalaiset Nea Sandström ja Niina Paalijärvi.
– Tukioppilastoiminta opettaa vastuuta, positiivisuutta ja työnarvostamista, vaikka eteen tulisi mitä vastoinkäymisiä tai vaikeita tilanteita. Mutta se on myös rentoa ja kivaa, kun saa auttaa muita ja leikittää pienempiä koululaisia, Nea ja Niina kertoilivat.
Maritta Virtanen Hämeen piiristä kehui tukioppilastoimintaa loistavaksi ja hyväksi jutuksi, joka takaa pienille yhdistyksille niiden tarvitsemaa sosiaalista pääomaa ja jatkuvuutta.
Virtanen kertoi Viialan yhdistyksen puheenjohtajan Anu Säynäjäkankaan toivoneen syntymäpäivälahjaksi lisää vapaaehtoisia mukaan toimintaan, jonka näkyvin muoto on ollut 1990-luvun lopusta asti toiminut avoin perhekahvila.
– Yksi avain voisi olla järjestöjen välinen yhteistyö tai esimerkiksi eri-ikäisille tarkoitettu kyläkahvila, Virtanen ja Säynekangas linjasivat tulevaa.
Lea Poutanen toivoi vapaaehtoisuuden aatteen säilyvän, mutta muistutteli ideoinnin olevan kaiken toiminnan lähtökohta.
– Homma vaatii viitseliäisyyttä, mutta se ei tarkoita, että minä itse tekisin kaiken, vaan pitää käyttää myös muita ihmisiä hyväkseen, Poutanen muistutti.
Hallituksen pitkäaikaiset jäsenet Sunna Säynäjäkangas (vas.) ja Petra Mäkelä (oik.) saivat ansioistaan kunniakirjat.
Juhla päättyi ansiomerkkien ja kunniakirjojen jakamiseen. Pronssinen ansiomerkki myönnettiin Miia Kaihlavirta-Häikiölle ja yhdistyksen hallituksen jäsenet, perhekahvilatoiminnasta vastaava Petra Mäkelä ja yhdeksän vuotta toiminnassa mukana ollut Sunna Säynäjäkangas saivat vastaanottaa kunniakirjat. Uutta kunniajäsenyyttä esitettiin Maija Kivirannalle.
Päivän musiikkiohjelmasta vastasivat Saara Lintunen ja Kristiina Poutanen.
Juhlaan saapui myös onnittelutervehdys Hirsikankaan tuolta puolen. MLL Toijalan osaston puheenjohtaja Maria Koivuniemi toivoi Viialan puheenjohtajalta Anu Säynäjäkankaalta edelleen sopuisaa rinnakkaiseloa samassa kaupungissa.
Viimeisimmät kommentit