Ympyrä sulkeutuu pian Keskustan koulun palvelusihteerillä Sirkka Alho–Humalalla, 63. Hän on aloittanut oman koulutaipaleensa Rasin koululla, jossa myös vietetään hänen läksiäisiin. Sirkka Alho-Humala jää eläkkeelle marraskuun alussa työskenneltyään Viialan kunnan ja sittemmin Akaan kaupungin palveluksessa yhteensä 39 vuotta.
Sirkka Alho-Humala (o.s. Sihvonen) aloitti Viialan kunnanviraston puhelinvaihteen hoitajana 15.10.1974. Kunnalle hän siirtyi K-valinta Tynkkyseltä, jossa hän oli aloittanut kassanhoitajana heti kauppakoulun jälkeen. Valinta kuntaan tuli paikan hakijalle yllätyksenä.
– Ajattelin, etten minä sinne pääse, kun olin kuullut huhupuhetta, että valinnat tehdään poliittisesti, enkä minä ollut mitenkään mukana politiikassa, hän muistelee.
Ura koulutoimessa alkoi, kun Viiala vuonna 1976 siirtyi peruskouluun. Esimiehekseen hän sai kouluntoimenjohtaja Lauri Keskisen.
– Jaoimme kunnantalon toisessa kerroksessa pikkuyksiötä, jossa meidän työpöytämme olivat vastakkain ilman mitään sermejä. Siinä kuuli toisen huokauksen ja melkeinpä ajatuksenkin.
Kun Keskinen siirtyi Lempäälään, sai Sirkka Alho-Humala vuonna 1980 uudeksi esimiehekseen Heikki Tuokon, joka jäi viime kesänä eläkkeelle Akaan sivistysjohtajan virasta.
Keskustan koulun sulkeminen helpotus
Sirkka Alho-Humala on työskennellyt myös Hirvialhon koululla ja Akaan kaupungintalolla, kunnes hän vuoden 2008 alusta aloitti Keskustan koululla. Viime vuodet hän on tehnyt puolikasta työaikaa jäätyään reuman takia osatyökyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2006. Palvelusihteeri kiittelee koulua mukavaksi työyhteisöksi ja työkavereitaan ihaniksi.
– Olen tykännyt kovasti. On ollut erilaista olla täällä opettajien maailmassa. Ennenhän opettajat kävivät viikoittain asiakkaana koulutoimistossa, kun ei ollut sähköisiä järjestelmiä.
Keskustan koulun sulkeminen sisäilmaongelmien takia oli helpotus Sirkka Alho-Humalalle, joka kärsi monenlaisista epäterveestä ympäristöstä kielivistä oireista, turvonneista silmistä, käheästä äänestä ja muutoksista keuhkoissa. Pohjalla oli jo aiemmin todettu homeallergia.
– Itse en ole katkeroitunut, mutta toivon, ettei sinne vietäisi enää lapsia. On ikävää, jos lapsi saa pysyvän astman tai muuta tosi harmillista. Kuulunkin niihin, jotka ehdottomasti kannattavat uutta koulua, jotta kukaan ei enää altistuisi.
Kortistojen kulta-aikaa
Tekniikan kehittyminen on Sirkka Alho-Humalan mukaan ollut työssä hirmuista.
– Alkuun oli kirjoituskoneet, joita sai hakata voimalla ja joissa sormet menivät aina näppäinten väliin. Ensimmäinen parannus oli sähkökirjoituskone, jonka kevyt näppäimistö tuntui taivaalliselta. Ja sitten tuli atk. Ennen kaikenlaisia kortistoja oli paljon, jokaisesta oppilaasta oli oma korttinsa ja kaikki irtaimisto oli korteilla. Pääsääntöisesti kehitys on ollut hyvään suuntaan, mutta joskus sitä ajattelee, että tuon löytäisin nopeammin vanhalla tavalla, hän toteaa.
Ihanat lapsuusmuistot Lallinmäestä
Viialalaissyntyinen Sirkka Alho-Humala asui lapsuutensa 14-vuotiaaksi asti Lallinmäessä, josta perhe muutti oman talon valmistuttua Oopakkaan. Kuusilapsisen perheen isä oli töissä työnjohtajana Viiala Oy:ssä ja äiti oli kotiäiti lasten ollessa pieniä. Lallinmäkeen perhe muutti tehtaan takana sijainneesta Möljäksi kutsutusta vanhasta rivitalosta, jossa oli työntekijöiden asuntoja.
– Olin kaksiviikkoinen, kun minut kannettiin jään poikki villahuovan sisällä Lallinmäkeen. Sieltä ja Vanajalta minulla on ihanimmat lapsuusmuistot. Isällä oli rannassa vene, jolla olimme usein järvellä. Kun isä kalasti, me lapset suorastaan kilpailimme siitä, kuka saa viedä kalaa tutuille Lallinmäkeen. Siitä kun poiki aina jotain taskuun.
Vuodesta 1992 Sirkka Alho-Humala on asunut Tampereella, jonne hän muutti uuden avioliiton myötä. Hän nauraa toisen jalan pysyvän silti aina Viialassa.
Mummi sotilaskotisisarena
Neljän lapsen mummina Sirkka Alho-Humala iloitsee erityisesti eläkepäivien tuomasta lisäajasta lastenlapsille. Sirkan pojista, Sääksjärvellä asuvalla Tatulla on 10-vuotias Santeri ja 7-vuotias Viljami ja Nokialla asuvalla Jussilla 3-vuotias Roope ja 1-vuotias Pihla. Yhteistä aikaa perheiden kanssa vietetään myös matkustellen. Yksi vakiokohde on Kreikka, johon syttynyt rakkaus näkyy myös harrastuksena Tampereen Suomi-Kreikka-yhdistyksessä. Viime syksynä matkakohteena oli kuitenkin Italia ja siellä ratamoottoripyöräily Sirkan kummipojan Aki Ajon toimiessa isäntänä.
Sirkka Alho-Humala sanoo jäävänsä töistä kaipaamaan ennen kaikkea työkavereitaan.
– Jos aamulla töihin meno olisi ollut kurjaa, enhän olisi sitä tehnyt. Minulle tarjottiin moneen kertaan työkyvyttömyyseläkettä, mutta en malttanut jäädä pois. Juuri työyhteisön takia töihin on ollut mukava tulla.
