Minulla oli tilaisuus viettää viime viikolla Tampereen Kauppakamarin matkalla ”EU-laatuaikaa” EU-komissiossa ja kohdevierailuilla Brysselissä sekä Luxemburgissa ja samalla aistia sekä sovittaa kokemaani omaan ajatusmaailmaani. Maalaisjärki on nyt ainakin osaksi tunnustettu ja hyväksytty EU-kelpoiseksi sekä otettavaksi käyttöön viime keskiviikkoisella päätöksellä, kun komissio ilmoitti aloittavansa EU-lainsäädännön keventämisen ja kumoamisen.
Komissio on päättänyt karsia turhia lakeja ja lakialoitteita, sillä kaikki asiat eivät toimi EU-tasolla. Se on todennut, ettei unionin kannata haaskata voimavaroja hankkeisiin, jotka on järkevintä hoitaa kansallisesti eikä kaikkiin yksittäiskohtiin kannata muutoinkaan sekaantua. Kurkku-direktiivi on kumottu jo aiemmin, mutta viimeksi tänä keväänä komissio yritti kieltää oliiviöljypullot ravintolapöydistä ja vielä äskettäin se totesi korkokengät vaarallisiksi kampaajien työterveydelle.
EU-lainsäädännön päätavoite on, että lakien pitäisi tukea yhteismarkkinoiden kilpailukykyä. Toimivat yhteismarkkinat tarvitsevat eittämättä yhteiset säännöt, jolloin 28 kansallisen lain tilalle on joissain asioissa syytä tuoda yksi yhteinen EU-laki. Samalla on selvää, että turhaa kansallista lakimassaa on uskallettava karsia myös meillä Suomessa.
Edellä esitetyn suuren käytännön haasteen vahvisti myös JP Morgan Bankin edustaja omassa asiantuntijaosuudessaan. Toisaalta yhtä selvää on, että EU tarvitsee tavoitteittensa toteuttamiseksi tehokkaan lainsäädäntökoneiston.
Suomalaiset kansalliset päättäjät ovat edelleenkin neuvottomia kohtaamaan avoimen talouden haasteita, vaikka olemme olleet EU:n jäseniä jo parikymmentä vuotta. Vanhat rajoituskeinot, verotus- ja säädöstehtailu eivät meillä enää pure, kun reaalimaailman suojamuurit ovat murtuneet. EU-jäsenyyden ytimessä on kansalaisten, tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus, jonka seurauksena meillä virolainen työvoima valtaa rakennustyömaat ja viranomaispuhelin vastaa Espanjasta. Yritykset ja yhteisöt hankkivat tuotteensa ja palvelunsa sieltä, mistä ne edullisimmin saavat. Eikä tässäkään yhteydessä kannata unohtaa yhtä suomalaisten kestopuheenaihetta – alkoholipolitiikkaamme.
Vuosia jatkunut kiistely autoverotuksessamme on kuvaava kertomus siitä, kuinka valtiovalta tekee kaikkensa, jotta sen kansalaiset eivät pääsisi osalliseksi EU-jäsenyyden perusajatuksesta. Valtio on tuomittu maksamaan vahingonkorvausta autoveron lisäksi myös virheellisin perustein perityistä arvonlisäveroista. Suomen valtio syrjii siis omiaan – ei EU.
Suomalaisella on kaikki syyt olettaa, että hän itse voi käyttää rajattoman maailman mahdollisuuksia samalla järkiperäisellä tavalla kuin julkinen valta ja sen yhteisötkin tekevät. Valtiolta ja julkisyhteisöiltä pitää voida odottaa tässä suhteessa samaa käytöstä kuin yksittäiseltä kansalaiselta. Valtion roolin tulee vaalia kokonaisetua eikä suosia yhtä ja syrjiä toista.
Haastetta siis löytyy sekä suomalaisella että EU-tasolla. Ensi kevään EU-vaaliväittelyissä meidän on syytä huomioida kummatkin tasot eikä ainoastaan EU-tasoa!
P.s. Komissiovierailun aikana kävi myös selville, että komission kabinettipäällikkö Timo Pesonen on käynyt koulua muun muassa Toijalassa – ja ilmiselvästi kokenut sen positiivisesti, sillä hän mainitsi sen kahteen otteeseen.
Kirjoittaja on Akaan Seudun Osuuspankin toimitusjohtaja
