Kiinnostus kansanlauluihin vei väitökseen asti

Viialalaisen filosofian maisterin Elina Niirasen väitös Maria Feodorovan laulupolut – Vienankarjalaisen kansanlaulajan repertuaari musiikkisukupolven rakentajana tarkastetaan huomenna Tampereen yliopistossa. Tutkimus perustuu Niirasen laajaan ja monipuoliseen kenttätyöhön Vienan Karjalassa 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa sekä muiden tutkijoiden keräämään aineistoon vuosina 1981–2004.

Tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää, mitä yhden kansanlaulajan repertuaari voi kertoa vienalaisesta musiikkikulttuurista. Elina Niiranen teki yhteensä kahdeksan matkaa Vienan Karjalaan.

Ensimmäisillä kenttätutkimusmatkoillaan hän hämmästyi. Vienankarjalaiset iäkkäät naiset eivät laulaneetkaan vanhoja kalevalaisia runolauluja tai karjalaisia joikuja vaan esittivät kansanlauluja, Suomessa 1900-luvun alussa julkaistuja kupletteja ja sävellettyjä neuvostoaikaisia lauluja.

Riimilliset laulut kertovat piirileikeistä

– Naiset lauloivat samoja lauluja, joita olin itsekin laulanut koulussa tai kuullut vanhempieni tai isovanhempieni laulavan. Feodorovan muisteluaineisto ei kerro niinkään 1990-luvun lopun vienalaisesta perinnemusiikista vaan 1920–30-lukujen musiikkiperinteestä Akonlahdessa, joka kuuluu Vienan Karjalan länsiosaan, Niiranen selvittää.

Suomenkielisen lauluston suosiota selittää ennen kaikkea tiiviit kulttuurikontaktit Suomeen ennen kuin raja sulkeutui 1920-luvulla. Maria Feodorova valikoitui haastateltavaksi siksi, että häntä aikaisemmin haastatelleet tutkijat tiesivät naisen olevan erityisen hyvämuistinen ja omaavan laajan laulurepertuaarin.  Feodorova oli myös erittäin musikaalinen.

Maria Fedorovan laulut ovat pääosin riimillisiä. Se tarkoittaa, että tanssiminen ja piirileikit olivat keskeisiä. Niirasen tutkimuksen keskiössä ovatkin juuri riimilliset laulut. Hän tarkastelee monesta niitä monesta eri näkökulmasta. Toisaalta sosiaalisina käytänteinä, toisaalta henkilökohtaisena muistina mutta myös musiikillisena ilmiönä.

Laulut kertovat laulukulttuurin muutoksesta Maria Feodorovan elinaikana.

Tutkimus kuin käsityöläisyyttä

Elina Niiranen opiskeli etnomusikologiaa ja valmistui maisteriksi 1990-luvun lopulla. Hän pääsi mukaan EU-projektiin, jossa kerättiin aineistoa vienankarjalaisen alueen kansanlauluista.

Varsinaisesti väitöskirjan tekeminen alkoi Suomen Akatemian tutkimusprojektista vuonna 2001.

Niiranen sanoo olleensa aina kiinnostunut musiikista. Tutkimusintressi tulikin oman soittamisen ja laulamisen kautta.

– Muusikkoudessani on kaksi eri puolta, tutkiminen sekä toisaalta soittaminen ja laulaminen.
Tuleva tohtori on soittanut lukuisissa eri yhtyeissä ja osallistunut useiden levyjen tekemiseen. Hänen instrumenttejaan ovat muun muassa basso, kaksirivinen haitari, pienkanteleet ja piano.

Väitöskirja on valmistunut pikkuhiljaa ajatuksen kanssa.

– Tutkimus on tavallaan käsityöläisyyttä, se sisältää luovia elementtejä. Monesti ajatellaan, että vain tulos on tärkeä. Väitöskirjaan vaadittavien työtapojen opettelu on ollut mielekästä ja iso mahdollisuus minulle, Elina Niiranen kuvailee.

Populaarimusiikki seuraava tutkimuskohde?

Haasteena on ollut tutkimukseen vaadittavan työskentelyn systemaattisuus. Myös tieteellinen kirjoittaminen piti opetella.

– Yliopistossa ei juuri opeteta tieteellistä kirjoittamista. Samoin on ollut joskus vaikeuksia hahmottaa ajatuksensa paperille. Tietysti myös tutkimuksen teon ja perheen yhteensovittamisessa on oma organisoimisensa, mutta aika hyvin olen saanut asiat järjestymään.

Tutkimustyö on usein projektivetoista, ja projektit ovat pätkittäisiä. Niiranen miettii, että menestyäkseen pitäisi olla moniosaaja sekä hankkia kansainvälisiä kontakteja.

Kolmen lapsen äiti on nyt kotosalla kahden kuukauden ikäisen Kaisla-työn kanssa. Silti hän on jo vähän suunnitellut, että äitiysloman jälkeen voisi alkaa tutkia populaarimusiikkia.

– Nyt on mukava huoahtaa hetkeksi. Perheen kanssa palautteen ja ilon saa heti, tutkimustyössä tulosta taas tulee vasta vuosien päästä.

Tutkimuksen teko ja perhe-elämä ovat pitäneet Elina Niirasen kiireisenä, mutta runojen kirjoittamiselle ja kävelylenkeille löytyy aikaa.

Muusikko ja tutkija vertaa, että väitöskirjassa ja lauluissa on samanlainen rakenne. Ensin on johdanto, sitten varsinainen matka ja lopuksi huipennus.

Perheeseen kuuluvat myös kahdeksanvuotiaat Terhi ja Hilda sekä puoliso Jari Laihia.

Elina Niiranen nauttii, kun saa väitöksen jälkeen hetkeksi huoahtaa ja nauttia täysillä perheen seurasta. Kahden kuukauden ikäinen Kaisla on kiltti mutta topakka lapsi.

Elina Niiranen nauttii, kun saa väitöksen jälkeen hetkeksi huoahtaa ja nauttia täysillä perheen seurasta. Kahden kuukauden ikäinen Kaisla on kiltti mutta topakka lapsi.

Elina Niiranen nauttii, kun saa väitöksen jälkeen hetkeksi huoahtaa ja nauttia täysillä perheen seurasta. Kahden kuukauden ikäinen Kaisla on kiltti mutta topakka lapsi.

Elina Niiranen nauttii, kun saa väitöksen jälkeen hetkeksi huoahtaa ja nauttia täysillä perheen seurasta. Kahden kuukauden ikäinen Kaisla on kiltti mutta topakka lapsi.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?