Tärkätyt esiliinat saivat kyytiä maanantaina Toijalan torilla järjestetyssä Kansallispukujen tuuletuspäivässä. Parilla helmanheilautuksella kaikkosivat muutkin kansallispukuihin liittyvät turhantärkeydet, kun torin täysi väkeä innostui hypähtelemään PuhtiDuon perinnetohtorien Lempi ja Impi Homeen tahtiin.
– Kansallispukuihin pukeutumiseen on tullut rentoutta tämän valtakunnallisen Kansallispukujen tuuletuspäivän vuoksi, kansallispukujen historiasta torilla kertoillut filosofian tohtori Leena Valkeapää totesi.
Akaassa ensi kertaa järjestetty tapahtuma oli myös Valkeapäälle ensimmäinen tuuletuskokemus.
– Meillä Ritvalassa on totuttu pukuja näkemään, mutta etenkin nuoret näkevät pukuja käytössä vain harvoin. Itse pukeudun kansallispukuun esimerkiksi häissä, joissa puku herättää aina paljon kiinnostusta sekä luontevaa keskustelua, Valkeapää jutusteli.
Tuuletuspäivän suosio yllätti iloisesti myös tapahtuman järjestäjät Akaan Kalevalaiset. Akaan Kalevalaisten puheenjohtaja Kaisu Mokkilan varovainen arvio väkimäärästä liikkui parinsadan tienoilla. Erilaisia kansallispukuja torilla nähtiin taidokkaista länsisuomalaisista muinaispuvuista aina Lapin-pukuihin asti. Järjestäjien toivomia Hämeen, Sääksmäen ja Akaan pukuja nähtiin useampia, ja muun muassa Kylmäkosken-puvun olemassaolo tuli Leena Valkeapäälle yllätyksenä.
Aurinkoinen ja lämmin ilta päättyi torilla tanssittuun Katrilliin, jonka opettajana toimi Jutta Wrangén. Pelimannimusiikista vastasivat Toijalan Pelimannit.
Vaateomaisuus siirtyi sukupolvelta toiselle
Myös suomalaiset kansallispuvut pohjautuvat alun alkaen talonpoikaisväestön vaatetukseen, ja juhlapukuna käytetty vaate siirtyi vaateomaisuusperintönä tyttärille ja pojille. Vaatteet käytettiin yleensä loppuun ja niiden kankaista ja langoista muokattiin jotakin uutta. Siksi nykyiset kansallispuvut ovat enemmänkin yhdistelmiä eri lähteistä kootuista puvun aineksista kuin suoria kopioita vanhoista malleista.
– Kansallispukujen käyttö on edelleen tänäkin päivänä varsin ekologista, kun puvut siirtyvät edelleen äideiltä tyttärille ja isiltä pojille, Leena Valkeapää huomautti.
Hämäläisen kansallispuvun malli pohjautuu Leena Valkeapään kertoman mukaan näyttelijätär Ida Aalbergin yllä 1800-luvun lopulla kuvattuun pukuun, johon kuului raidallinen hame, esiliina, tiukkauumainen korsettimainen liivi sekä jonkinlainen valkoinen päähine.
Aino Mäkisellä (oik.) on yllään tilaustyönä teetetty Koillismaan puku ja Helvi Laaksolla Hämeen puku.
Pukujen voimakkaat värit on puolestaan peruja jo barokkiajalta, ja punainen väri nousi sekä miesten että naisten juhla-asujen väriksi jo 1700-luvulla.
– Päinvastoin kuin nykyään on tapana, kaikki kansallispuvun osat eivät suinkaan ole aina olleet omatekoisia. Pukujen osia ostettiin niin paljon kuin vain oli varallisuutta, ja esimerkiksi puvun pitsit ostettiin raumalaisilta pitsinnyplääjiltä, Valkeapää selvitti.
