Pihlgren & Ritolan tapettitehdas sai viime keskiviikkona harvinaisen vieraan. Tehtaalla käyttöpäällikkönä 50-luvulla toiminut, nykyisin Helsingissä asuva Folke Aarnio tutustui entiseen työpaikkaansa ja tapettimuseoon yhdessä seurueensa kanssa. Aarnio ei ole käynyt tehtaalla eikä Toijalassa sen jälkeen, kun lopetti työt Toijalassa vuonna 1958. Oppaana vieraille toimi Pihlgren&Ritolan tekninen johtaja Jaakko Ritola.
Diplomi-insinööri Aarnio aloitti tapettitehtaan palveluksessa 1.3.1956, päivänä, jolloin alkoi myös yleislakko. Ennen Toijalaa Aarnio työskenteli tutkimusinsinöörinä Kauttualla Ahlströmin paperitehtaalla.
– Opiskelutoverini oli Pihlgren&Ritolalla insinöörinä, ja kun hän lähti Nesteelle, tuli hänen paikkansa auki. Käyttöinsinöörin työ kiinnosti minua, koska tapetinvalmistus ei loppujen lopuksi ollut niin kaukana paperinvalmistuksesta. Siinä vaan pistetään väriä paperin päälle, Aarnio vertaa.
Aarnion Toijalan-vuosina valmistui tapettitehtaan laajennus, jonka käyttöönotto oli käyttöpäällikölle mielenkiintoista aikaa. Joskus näkemykset menivät ristiin tehtaan johdon kanssa.
– Kun uusi linja otettiin käyttöön, paloi sähkömoottori. Laskin yhden illan ja puoli yötä, että mitä pitäisi tehdä ja minkälainen moottori pitäisi laittaa. Tehtaan toimitusjohtaja ja Toijalan Sähkön toimitusjohtaja olivat kuitenkin sitä mieltä, että se oli liian suuri ja paikalle toimitettiin pienempi. Se kesti kaksi tuntia ja sitten se paloi. Sen jälkeen laitettiin se, minkä olin laskenut, Aarnio muistelee.
Työmatka tehtaalle oli lyhyt, sillä Maija ja Folke Aarnio asuivat tehtaan naapurissa, konttorirakennuksen yläkerrassa. Toijalan-vuosina perhe myös kasvoi tyttärellä.
Aarniot muuttivat Toijalasta keväällä 1958. Työura tapettitehtaalla päättyi, kun omistaja ei katsonut hyvällä sitä, että Aarnio tunsi kilpailijan, Tapetti Oy:n, käyttöinsinöörin, joka oli Aarnion opiskelutoveri. Sittemmin Aarnio työskenteli muun muassa laboratoriopäällikkönä ja teknisenä johtajana Tukkukauppojen maalitehtaalla, toimitusjohtajana Bonnier-yhtymän graafisella painoväritehtaalla sekä Ongelmajäte Oy:n toimitusjohtajana, josta hän jäi eläkkeelle.
– Ajattelin, että kun olen 25 vuotta tehnyt ongelmajätettä, voisin ottaa sitä myös talteen. Se oli rankkaa hommaa. Siinä oli paljon vihollisia ja moittijoita ja niitä, jotka pistivät kapuloita rattaisiin. Ystäviä oli vähän. Kukaan ei halunnut laitosta omalle takapihalleen, not in my back yard, Aarnio kuvailee.
Aarnio kiittelee saaneensa Pihlgren & Ritolan palveluksessa työkokemusta, josta oli hyötyä myöhemmässä työelämässä.
– Opin hyvin paljon sen 2,5 vuoden aikana. Jälkeenpäin on ollut tärkeää varsinkin se, mitä opin henkilökemiasta. Sen jälkeen osasin käsitellä ihmisiä oikealla tavalla.
