Kylmäkosken kappeliseurakunnan kappalainen Riina Saastamoinen harmittelee hääkesästä tulevan omalta kohdaltaan hieman hiljainen, kun parhaimpaan hääkauteen ajoittuvat oma loma sekä rippileiri. Vihkimisissä kuten myös kasteissa kappalaista viehättää niihin liittyvä luonteva ilo. Sen sijaan turhan häsläämisen hän jättäisi häissä vähemmälle.
– Yksityiskohtiin puuttumisen voisi jättää pienemmälle ja sen sijaan nauttia juhlapäivästä. Joskus yksityiskohdat vievät liikaa huomiota sisällöltä.
Riina Saastamoinen pitää vihkiharjoitukset hääparille tukijoukkoineen yleensä hääviikolla, jolloin toimituksen eteneminen polvistumisineen ovat tuoreessa muistissa. Harjoitusten jälkeen hän ottaa parin vihkikeskusteluun.
– Silloin tilanne rauhoittuu ja kahdenkeskinen keskustelu on helpompaa. Pareilta kyselen, missä he ovat tavanneet, kuinka kauan he ovat tunteneet toisensa ja mistä asioista he pitävät toisissaan.
Keskustelussa voidaan pohtia myös hyvän avioliiton reseptiä, sitoutumista avo- ja avioliiton näkökulmasta sekä avioerolukuja.
– Vaikka saattaa tuntua synkältä puhua avioeroista vihkikeskustelussa, tuon esille sen, että eroluvut eivät ole niin synkkiä kuin puhutaan. On tilastollinen harha, että puolet avioliitoista päätyisi eroon. Silloin lasketaan vuoden aikana solmittuja ja vuoden aikana päättyneitä avioliittoja.
Riina Saastamoinen neuvoo hääpareja jo etukäteen miettimään keskustelun aihepiirejä, koska vastaukset ovat papille evästä henkilökohtaisen puheen kirjoittamiseen.
– Pyrin siihen, että ainakin osa puheesta on henkilökohtaista. Lisäksi puhun rakastamisesta, tahtomisesta ja siitä, että avioliitolle saadaan Jumalan siunaus.
Saastamoisen kohdalle ei ole osunut jännityksestä pyörtyviä pareja, mutta joskus kovasti tärisevä morsian tai sulhanen on huolestuttanut häntä.
– Pyrin sanomaan alussa jotain henkilökohtaista ja löytämään puheeseen myös huumoria. Pari yleensä rentoutuu, kun he kuulevat, että heistä puhutaan. Se voi olla aika liikuttavaakin.
Avioliittoon siunaaminen yhdessä katolisen papin kanssa
Riina Saastamoisen pappisuralla yksi mieleenpainuvimmista hääjuhlista on ollut itävaltalais-suomalaisen parin avioliittoon siunaaminen Wienissä Itävallassa, jossa Saastamoinen toimi Itävallan suomalaisen seurakunnan pappina.
– Avioliiton siunaaminen tapahtui yhdessä katolisen kollegan kanssa. Meidän piti sovittaa kaavat yhteen ja sopia, mitä kumpikin tekee.
Juhlaväelle oli kirkon alakertaan katettu buffeepöytä, jonka antimista vieraat nauttivat toimituksen jälkeen parin tunnin ajan. Vasta sen jälkeen osa vieraista siirtyi varsinaiselle juhlapaikalle viinitilalle.
– Tila oli taivaallisen kauniilla paikalla, josta avautui näkymä Wieniin ja laakson rypäleviljelmille.
Mieleenpainuva tilaisuus oli myös avioliiton vuosipäivän muistaminen, jonka pitkään naimisissa ollut aviopari järjesti Marskin Majalla Lopella. Vieraat sen sijaan eivät tienneet juhlan luonteesta, vaan luulivat tulleensa syntymäpäiville. Jotta juhlan tarkoitus pysyi yllätyksenä h-hetkeen asti, kykki Saastamoinen papinvaatteet päällä juhlaparin kanssa matalassa venevajassa odotellen piilossa vieraiden saapumista.
– Vieraat olivat äimänkäkenä, kun he luulivat tulleensa synttäreille, mutta kyse olikin kirkollisesta tilaisuudesta, jossa rukoiltiin avioparin liiton puolesta.
Riina Saastamoisen mukaan periaatteena yleensä on, että pappi osallistuu vihkimisen jälkeen myös hääjuhlaan, jos pari on ottanut asian esille etukäteen, viime hetkellä esitetty kutsu kun saattaa johtaa hankaliin tilanteisiin esimerkiksi puuttuvan istuinpaikan muodossa.
