Vain itärajalla asuvat tietävät, mitä rajan kirot ovat. Karjalan evakoita pilkattiin uusilla asuinsijoilla ”ryssiksi” tai vielä pahemmin, ymmärtämättä, että rajalla on tultava aina naapurin kanssa toimeen. Ja itärajalla asuvat tietävät, että rajan takana ovat myös valtavat mahdollisuudet, oli siellä sitten vallassa keisari, puoluejohtaja tai itsevaltainen presidentti.
– Ilman sotaa en olisi olemassa. Päätin hyvin nuorena, että teen kaikkeni, että entisistä vihollisista tulisi ystäviä. Minulla ei ole ollut koskaan poliittista näkökulmaa Venäjä-yhteistyöhön, vaan se on ollut sielun näkökulma. Minun ei ole tarvinnut koskaan näytellä, olen aina toiminut vaistonvaraisesti.
Näin ajattelee entinen kansanedustaja, maakuntaneuvos ja Venäjän kunniakonsuli Pauli Saapunki. Saksalaisen sotilaan poika kuuli koko lapsuutensa, että saksalaiset polttivat lähtiessään Kuusamon, että hän on ”sakemanni”, että rajan takana on ”ryssä”.
Avoin raja on parempi
Suomella on 1250 kilometriä yhteistä maarajaa Venäjän kanssa. Se on edelleenkin puolin ja toisin hankala raja, vaikka molemmissa maissa ymmärretään tänä päivänä kaupan ja matkailun merkitys. Historia pitää Pauli Saapungin mielestä muistaa, mutta silti toimia aina toisin. Tähän hän ottaa esimerkin omasta lapsuudestaan.
– Pikkupoikana kuuntelin pappojen juttuja Vienan kauppatiestä Oulusta Kuusamon kautta Arkangeliin saakka. Heli olivat ajaneet hevosen kanssa rahtia sinne. Useaan kertaan kuulin, että aina meillä on ollut paremmin, kun raja on ollut auki. Se jäi minulle joten vahvasti sieluun. Juuri oli raskas sota päättynyt, ja jo puhuttiin rajan aukaisemisesta.
”Etelässä ei aina ymmärretä idän merkitystä”
Pauli Saapunki (kesk) valittiin eduskuntaan vuonna 1987. Siitä lähtien hän on työskennellyt voimakkaasti Suomen ja Neuvostoliiton (nyt Venäjän) yhteistyön syventämiseksi. Saapunki ei ole ollut liturgia-mies, eikä hän ole paistatellut etelän median lamppujen alla. Saapunki on käytännön toimija, joka verkostoitui käytännön toimijoiden kanssa rajan molemmin puolin jo silloin kun verkostoituminen-sanaa ei edes tunnettu. Edelleen hän menee tarvittaessa Venäjän suurlähetystöön kuin kotiinsa, välittämättä yhtään siitä, mitä ulkoministeriö tai suojelupoliisi sanovat.
– Etelässä ei aina ymmärretä idän merkitystä meille. Suomi on aina tarvinnut Venäjän kauppaa. Vuonna 1987 tein heti kaksi aloitetta. Ensimmäiseksi esitin rajaa auki Kuusamon kohdalta ja toiseksi yhteistä laskettelukeskusta Norudeen. Kolmanneksi esitin täällä ystävyyskuntaa Venäjälle. Ystävyyskunta meni läpi parissa vuodessa. Olemme ystävyyskuntia naapuri Louhen kanssa.
– Rajanylityspaikan saaminen kesti 17 vuotta. Kun siitä julkisuudessa puhuin, sain kerran kutsun ulkoministeriöön. Kolmannen lukon takaa löytyy Paavon veli Osmo Lipponen, joka sanoi, että tällaisista asioista ei lehdille puhuta. Ensiksi tuntui, että asia ei etene mitenkään, vaikka Helsinki ja Moskovakin asian ymmärsivät.
Asioiden hidas eteneminen sai Saapungin liikkeelle rakentamaan vaikuttajien henkilökohtaisia yhteyksiä Venäjälle. Niinpä Kuusamossa ja Venäjän Paanajärvellä vierailivat valtakunnan keskeisimmät vaikuttajat komissaari Erkki Liikasta myöten.
– Kaipa siinä oli vodkaakin yksi yö juotu, mutta kättä päälle pistettiin ja Liikanen lupasi EU-rahat, minä Kuusamosta sähkön ja tien rajalle ja Karjalan presidentti lupasi tien sieltä. Rajanylityspaikka saatiin, mutta kunnollinen tie Venäjän puolella puuttuu edelleen. Nyt sekin asia on taas liikkeessä.
Tieasiaa – ja monta muuta Berentsin alueen asiaa – Saapunki ajaa edelleen, jopa niin voimakkaasti, että hän on hyvin tuttu mies Venäjän ulkoministeriössäkin. Ja missään nimessä Saapunki ei ole yhden asian mies. Hän johti Barentsin euroarktista neuvostoa vuosina 2007–2009. Alueen maajohtajana oli tuolloin Venäjä, jolloin Saapunki tutustui henkilökohtaisesti ulkoministeri Sergei Lavroviin.
Barentsin neuvoston jäsenmaita ovat Euroopan komissio, Pohjoismaat ja Venäjä.
– Kiersin Murmanskit, Arkangelit, Komit. Vein ryhmän jopa Brysseliin. Siellä ihmeteltiin ryhmää, johon kuului kaksi Nato-maata ja Venäjä. Ryhmässä puolestaan ihmeteltiin, miten komissaari Olli Rehn antoi meille kesken komission kokouksen tunnin esitelmän. Kaikki tässä maailmassa perustuu henkilökohtaisiin suhteisiin ja luottamukseen. Jos ei ole luottamusta, ei ole mitään.
Pauli Saapunki on maailman ainoa Venäjän kunniakonsuli.
– Meidän pitäisi saada Suomen ja Venäjän välille ainakin 72 tunnin viisumivapaus. Se vilkastuttaisi matkailua entisestään, kolmen vuorokauden reissuja pystyttäisiin tekemään helposti. Kun tämä tuli julkisuuteen, niin taas tuli ulkoministeriöön kutsu.
Opiskelkaa venäjän kieltä
Maakuntaneuvos Saapunki ymmärtää, että virallisesti kaksikielinen maa ja maan viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Silti hän järjestäisi venäjän kielen opetuksen ruotsin rinnalle ainakin rajassa kiinni oleville alueille.
– Eihän tämäkään olisi keneltäkään pois, pikemminkin päinvastoin. On aivan selvä asia, että viisumivapaus toteutuu jossakin vaiheessa ja silloin venäjän kieltä tarvitaan. Jo nyt meillä on matkailijoita Venäjältä Suomessa niin paljon, että kielen opiskelu kouluissa on hyvin perusteltua. Tässäkin pitää nähdä Venäjänä mahdollisuutena, sanoo Pauli Saapunki.
Venäjä, Venäjä, Venäjä
Suomalaiset puhuvat usein Venäjästä kuin kapisesta ketusta. Ei tee mieli koskea. Mielipiteet tästä miljoonakansasta ovat täällä vahvasti propagandapainotteisia. Huijareita kaikki. Totta kai tottakin puhutaan ja maassa matkaillut on nähnyt kaikenlaista.
Rajaseuduilla asuvat tietävät, että Venäjä on myös mahdollisuus. Äitini karjalaisessa kauppiasperheessä surtiin vielä pitkään jatkosodan jälkeenkin itärajan sulkeutumista 1918. Katsoin muutama vuosi sitten valmistunutta Jörn Donnerin isästä kertovaa rajaelokuvaa tarkalla silmällä; vuosisataiset kauppatiet ja marjapolut pantiin kerralla poikki. Tavallaan voi sanoa, että minäkin olen kärsinyt rajan sulkeutumisesta.
Urho Kekkonen neuvotteli 1970-luvulla muun muassa Kostamuksen kaupungin rakentamisurakan suomalaisille helpottaakseen Itä- ja Pohjois-Suomen vaikeaa työllisyystilannetta ja piristääkseen koko maan elinkeinoelämää. Suomi jälleen suossa, olisiko Venäjästä taas mahdollisuudeksi, vai puuttuvatko meiltä kaupan osaajat.
Kun venäläinen tulee uutena vuotena rahatukku kourassa tänne palveluja ostamaan, palveluja pitää löytyä. Ennakkoluulot hälvenevät kun vielä opettelemme maan kielen ja tutustumme tulijoihin. Kuusamon alueelle jää pelkästään luontomatkailusta 14-15 miljoonan euron tulo vuosittain. Enin osa tulosta tulee venäläisiltä. On sulaa hulluutta vaikeuttaa tällaista tulovirtaa. Miten me Akaassa palvelisimme moottoritietä kiitäviä venäläisiä?
Venäjä on aina Suomelle enemmän mahdollisuus kuin uhka. Mutta kun elämme ihmisten maailmassa, niin pidetään ne hävittäjätkin valmiudessa varmuuden vuoksi aina.
Juha Kosonen
