Löytömäki elää vahvasti siellä asuneiden muistoissa ja nyt tarinoissa kirjan sivuilla. Pieni Löytömäen kylä on kuulunut ikivanhoista ajoista Viipurin seurakuntaan. Kylätoimikunnan ponnistus Muistojen Löytömäki julkaistiin helmikuussa 2013 lähes kaksikymmentä vuotta jatkuneen kirjaprojektin päätöksenä.
Akaan Viialassa asuva Kirsti Käki on pitkään tutkinut Löytömäellä asuneen miehensä Erik Käen sukua. Joskus 90-luvulla, kun Valkeakoskella vietettiin Vahviala-juhlaa, tapasi elimäkeläinen Löytömäen kylätoimikuntaan kuuluva Hannu Sollo Kirsti Käen ja näki hänen kokoamansa seitsemän Löytömäen historiaa käsittelevää kansiota.
– Kirjahanke sai alkunsa 18 vuotta sitten Raimo Pystysen aloitteesta, mutta sitten se jotenkin jäätyi. Tuli pitkä tauko, kunnes Kirsti Käen suurenmoisen aineiston näkeminen sytytti kirjatyöryhmän uuteen intoon, Sollo kuvailee Käen tapaamista Valkeakoskella.
Kahdeksantoista vuotta kestäneen kirjahankkeen aikana löytömäkeläisiltä kerättiin valokuvia ja muistelmia muun muassa lehti-ilmoituksilla, haastatteluilla, kyselylomakkeilla ja kirjeillä.
2000-luvun puolivälin jälkeen kylätoimikunta otti yhteyttä Kirsti Käkeen, joka oli jo pitkään tutkinut löytömäkeläisen miehensä Erik Käen (Kivikko: kirjassa talo numero 25) sukujuuria.
Käki oli perehtynyt ansiokkaasti myös muiden Löytömäellä asuneiden sukujen historiaan.
– Kirsti Käki otti suureksi urakakseen kaikkien Löytömäen talojen asukastietojen keräämisen käyttäen lähteinään muun muassa kirkonkirjoja, maakirjoja, henkikirjoja, Siirtokarjalaisten tie -matrikkelia sekä aikaisemmin julkaistuja kyläkirjoja, kertoo Sollo.
Käki haastatteli myös entisiä löytömäkeläisiä, keräsi valokuvia ja tarinoita sekä perehtyi Löytömäen kylän historiaan ja maakirjoihin. Hän kokosi tiedoista Löytömäki -kansion, joka on ollut ensisijaisen tärkeä tietolähde ja pohja koko kirjan teolle, seuran sihteeri Hannu Sollo korostaa.
Kaipuu kotiseudulle Karjalaan elää vahvana
Löytömäen maakirjatalojen tiedoista ilmenee siellä olleen 1550-luvulla kolme taloa. Kirsti Käen tutkimuksista selviää, että miehensä Erik Käen koti periytyy Käkelä -nimisestä talo numero kahdesta, joka oli suurin kolmesta maakirjatalosta pinta-alaltaan 640 hehtaaria.
Vuoden 1727 revisiomaakirjasta näkyy, että Käkelän tila oli ”kruununluontoinen, Ruotsin hallituksen alainen, teologian lehtorin palkkatila”. Vasta 1800-luvulla sitä alettiin ostaa perintötilaksi. Tuolloin Käkelä laajentui uudistalojen myötä ja muodosti sukutaloasutuksen.
Kirja on täynnä koskettavia, kaipuuntäyteisiä kuvauksia entisestä kotiseudusta, sieltä pakkolähdöistä sodan alta ja kotiutumisesta nykyisille asuinsijoille. Hyvin toimitetussa kirjassa historia tulee lähelle lukijaa, kuten Erik Käen kertomuksessa Lähtö Löytömäeltä 1944, jossa Käki muistelee elävästi kesäkuun 19. päivänä tapahtunutta lopullista lähtöään kodistaan. 16-vuotiaan nuorukaisen kokemana tuo pyörällä ajettu evakkomatka sisältää huolta äidistä ja 7-vuotiaasta sisaresta, jotka vielä jäivät kotiin odottamaan kuljetusta turvaan sodan alta. Kokemus lienee ollut myös takaisin polkeminen aamuyöllä, kun nuori mies huolestui muun perheensä pois pääsystä Löytömäeltä. Simolaan lentäneiden 40 venäläisen pommikoneen takaisin paluusta ja yhden koneen alas putoamisesta vänrikille tehty ilmoitus, sekä paluu pitkän polkemisen päätteeksi takaisin turvaan. Korian asemalta neljän polkupyöräilijän seurue pääsi viimein junaan ja raiteita pitkin Viialaan.
Muistojen Löytömäki: Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2012. Julkaisija: Löytömäki-seura
Teksti ja kuva: Tarja Tuulikki Iivonen
