Tuija Haavisto asuu Viialan eteläisimmissä osissa. Tuija Haavisto taas asuu hänkin Viialassa mutta kutakuinkin niin kaukana kaimastaan kuin mahdollista.
Vuosien saatossa moni on sekoittanut nämä toisensa hyvin tuntevat Tuijat keskenään. Jotta sama vältettäisiin tässä jutussa, käyttäkäämme heistä heidän lempinimiään Tupu ja Tuikku.
Tupu, tilitoimisto A-tilipalvelun yrittäjä, on syntyjään viialalainen ja asuu lähellä Hirsikangasta, samassa talossa, jonne hänen perheensä muutti, kun Tupu oli 4-vuotias.
Tuikku taas muutti Viialaan vuonna 1988 ja asuu lähellä Vesilahden rajaa.
Kaikki meni ihan hyvin vuoteen 1992, jolloin Tuikku ja Kari Haavisto menivät naimisiin Sami-esikoisen synnyttyä.
– Sitten rupesi menemään postit sekaisin. Silloin oli kantopiirit, mutta Posti vähät välitti niistä. Minä ihmettelin, että miksi tässä lukee Tuija ja Kari Haavisto, että eikö ne tiedä, että Jari on Jari. Myös kaikki joulukortit tulivat ensimmäisenä jouluna meille, Tupu muistelee.
Tuijat olivat tietysti onnistuneet yhyttämään itselleen puolisot, joiden nimissä on vain yhden kirjaimen ero. Sukulaisia Jari Haavisto ja Kari Haavisto eivät sentään ole.
Myös Tuikku sai muun muassa Tupulle kuuluvaa seurakunnan luottamusmiespostia.
– Avasin sen tietysti, kun se omalla nimellä tuli, ja ihmettelin, että en minä ole kirkkovaltuustossa. Onneksi oli puhelinluettelo, josta näin, että täällä on tämmönen! Soitin ja kerroin, että mulla olisi postia.
”Sä olet kyllä erinäköinen”
Tuija Haavistoilla oli pitkään myös yhteinen harrastus, joka aiheutti melkoisen määrän ihmetystä.
– Se oli hauskaa, kun olimme yhtä aikaa partiossa. Ihmiset olivat aivan sekaisin, että eihän se nyt tuon näköinen ole, Tupu nauraa.
Hämeen piirissä ihmeteltiin, miten Viialan Metsänkävijöissä voi olla kaksi saman nimistä. Eikä siinä vielä kaikki. Partiotaitokilpailuissa yhdessä kolmen hengen joukkueessa oli monesti kaksi täyskaimaa.
– Ne olivat aivan ihmeissään. Sitten ne sekoilivat meidän jäsennumeroiden kanssa. Sekoilujen jälkeen partion jäsenrekisteriin lisättiin selvennyksen vuoksi toiset etunimet. Mutta kaikki ovat olleet aika harmittomia sekaannuksia, Tupu kertoo.
Puheluita on tullut väärälle Tuijalle erityisesti sen jälkeen, kun Tupu vuonna 2009 perusti oman yrityksen.
– Useammat ovat kyselleet kirjanpito-ohjeita. Olen sanonut, että ehkä se on toinen Tuija Haavisto, Tuikku sanoo.
– Hänen sukulaisensa soitti mulle ja alkoi selittää kaikenlaista. Minä koitin sanoa, että mä olen nyt ehkä väärä ihminen, Tupu jatkaa.
Kun Akaan Seudussa kerrottiin, että Tuikku oli valittu SPR:n luottamustehtäviin, Tupun tutuntuttu ihmetteli, että miten se Tuija ehtii joka paikkaan mukaan.
– Ja minua tultiin varta vasten katsomaan johonkin Punaisen ristin tapahtumaan, että sä olet kyllä erinäköinen kuin mä muistan, Tuikku lisää.
Kuopukset kuin Haaviston veljekset
Koulumaailmassa sekaannuksia ehkäisi se, että Tupun neljä lasta kävivät ala-asteella Rasin koulua ja Tuikun kaksi lasta Keskustan koulua. Yläasteellakin lasten iät menivät sopivasti ristiin kuopuksia lukuun ottamatta.
– Iida on syntynyt -90, Lotta -93, Atte -95 Aapo -97, Tupu luettelee omiaan.
Tuikun nuorimmainen on nimeltään Ossi.
– Ne veljekset… Tuikku aloittaa ja Tupu jatkaa.
– …Onkos ne samana vuonna syntyneet. Meidän nuorimmathan esiintyy ihan…
– …On, 97, Haaviston veljekset! Hele Ali-Löytty oli ihan paniikissa ripareilla, kun ne olivat isosena, ja Hele aina sanoi, että teitä ei voi laittaa samalle leirille…
– …Niillä oli siellä ihan omat…
– …Hele oli luvannut heikkona hetkenä, että jollekin leirille ne pääsee, ja sitten kun niillä oli viimeinen mahdollisuus mennä, ne muistuttivat Heleä, että me muuten saadaan mennä samalle leirille. En tiedä, oliko se ihan kaaos. Ja nämä Haaviston pojat on edelleen hyvät kaverit, Tuikku päättää.
Susi ylitti susirajan
Tupu ehti ennen oman yrityksen perustamista olla parikymmentä vuotta töissä muissa tilitoimistoissa sekä muun muassa Viialan kunnan Notek- eli nuorisoteatterikeskushankkeessa. Ennen kaikkea tätä hän oli tehnyt jo yhden uran.
– Alun perin olin kahvilaravintola-alalla ja pitopalvelussa, mutta se oli aika rankkaa.
– Ai jaa, mä en tiennyt. Ilmankos sä pärjäsit aina kokkihommissa meidän partiokisoissa, Tuikku yllättyy.
Tuikku meni vuonna 1987 töihin Kiillolle Lempäälään ja on siellä edelleen tutkimusavustajana tuote-, kehitys- ja innovointiosastolla.
– Osaan jo ajaa portista sisään, hän kuvailee.
Kumpikaan Tuija ei haikaile maaseudun rauhasta kerrostaloon. Netin talo- ja asuntokauppasivut ovat kyllä ahkerassa käytössä, mutta enimmäkseen lasten tarpeita silmällä pitäen.
– Olen aina asunut siellä mettässä, missä ei ole naapureina kuin rautatie. Siellä on tottunut siihen, että kun menee ovesta pihalle, voi tehdä mitään vaan. Kukaan ei katsele eikä arvostele, Tupu sanoo.
Tuikku ei viime aikoina ole aina saanut olla pihalla yksin.
– Kun menin illalla hakemaan tomaattiamppelia sisälle, siellä rapsahti, ja minä ajattelin, että nyt mä katson, mistä kohtaa peurat tulevat yli. Mutta sieltä tuli ihan hervottoman iso susi. Se tuli vaanien ja katsellen ja ajattelin, että se kohta vainuaa minut, mutta olin kai tuulen väärällä puolella. Sitten se kääntyi ja luikki sinne, mistä oli tullutkin, Tuikku tarinoi.
Tähän saakka hän on puhunut, että Vesilahti on susirajan takana.
– Asunkin itse susialueella. Peurojahan on pilvin pimein, joten kyllä niille syötävää on.
Kaimat kahvilla on Akaan Seudun uusi juttusarja, jossa haastatellaan akaalaisia täyskaimoja. Voit lähettää oman ehdotuksesi haastateltavista sähköpostilla toimitus(a)akaanseutu.fi
