Raviharrastuksella on Akaassa pitkät perinteet, eikä hiipumisen merkkejä ole näköpiirissä. Siitä pitää osaltaan huolen Keski-Hämeen Raviseura ry, joka on noin 60 jäsenen ja useiden kymmenien hevosten aktiiviyhdistys. Sen toiminta alkoi 50-luvulla, mutta paikkakunnan menestyksekkään ravitoiminnan alkupisteenä voidaan pitää jo vuonna 1877 perustettua Akaan Hevosystäväin seuraa.

Kun ravitoimintaa vuosina 1909–1968 hallinnut Akaan Oriyhdistys lopetti toimintansa, sai Keski-Hämeen Raviseura paitsi lopetetun yhdistyksen varoja ja sen irtaimen omaisuuden, myös suuren vastuun jatkaa perinteikästä toimintaa.

– Seuran toiminta elpyi 70–80-lukujen taitteessa pitkän hiljaiselon jälkeen, ja 80- ja 90-luvuilla järjestettiinkin jääraveja Matinlahdella, seuran puheenjohtaja Pauli Luoma ja varapuheenjohtaja Markku Liehu muistelevat.

140 raviharrastusvuoteen mahtuu monenmoista, muun muassa Akaan oma ravirata. Ravirata toimi vuosina 1951–1962 nykyisen Kymppi-Maukkaat Oy:n alueella. Toiminnan hiivuttua silloinen Vähittäiskaupan Teollisuus, kansankielellä VKT, osti raviradan alueen ja rakennutti sen viereen elintarviketehtaan. Tämä päätös vaikuttaa yhä raviseuran toimintaan.

– Kun Vähittäiskaupan Teollisuus osti raviradan maapohjan, saimme samalla VKT:n osakkeita, jotka muuttuivat sitten myöhemmin Raisio-yhtymän osakkeiksi. Kun myimme osakkeet, ostimme asunto-osakkeen, jossa meillä on vuokralainen. Siitä saadaan yhä tänäkin päivänä tuloja seuramme toimintaan, Liehu kertoo.

Mikäli raviseuraan haluaa jäseneksi, tulee jäsenhakemus toimittaa seuran sihteerille, Sini Vaittiselle.

– Johtokunta sitten käsittelee hakemuksen. Emme ota seuraan ihan ketä tahansa, vaan aktiiveja toimijoita. Nuoria tietenkin toivotaan mukaan, Luoma ja Liehu toteavat.

Vanha ratapohja harjoituskäytössä

Pääosin akaalaisista jäsenistä koostuva raviseura järjestää jäsenistölleen tapahtumia, ravimatkoja ja luentoja, joista viimeisin pidettiin helmikuun alussa Akaan valtuustosalissa. Seuran pääasiallinen tehtävä on kuitenkin tukea raviharrastusta käytännön tasolla, ja siksi seura ylläpitääkin osaa vanhan Turku-radan pohjasta ja käyttää sitä harjoitusraviratana. Kyseessä on noin kahden kilometrin suora Hietastentieltä Sotkian suuntaan.

– Siellä ajettiin ensin muun liikenteen seassa, mutta 80-luvun lopulla seura haki kaupunkisuunnittelulautakunnalta hoito- ja kunnossapitolupaa radalle ja autoliikennekin saatiin pois. Luvan turvin olemme omalla kustannuksella hoitaneet rataa, Liehu selventää.

Ylläpitoon kuuluu muun muassa lumitöiden tekoa, soranajoa ja lanausta. Harjoitusradalla käy päivittäin eri määriä hevosia, ja rata on sen lisäksi myös lenkkeilijöiden ja koiranulkoiluttajien aktiivisessa käytössä.

– Tämä diili on hyvä juttu kaupungillekin, sillä ei kukaan muu urheiluseura ylläpidä itse harjoituspaikkaansa, Pauli Luoma muistuttaa.

Kiitosta pitkän linjan ukoille

Akaan vilkkaan ravihistorian kiistatta tunnetuin menestystarina on Paulin isän, Kustaa Luoman ja hänen Muistokas-hevosensa saavutukset 80-luvulla. Hurjan kirin omannut suomenhevonen voitti yhteensä 68 starttia ja hankki isännälleen yli miljoona markkaa.

Nykyisellään kellään seuran jäsenellä ei ole vastaavanlaista menijää, mutta Pauli Luoma ja Markku Liehu antavat silti mielellään kunniaa akaalaisille ravimiehille.

– Timo Leivo on pärjännyt useammalla hevosella todella hyvin, ja Unto Inkinen on vanhempia hevosmiehiä ja ollut kuningaskilpailuissa mukana aikanaan. Pitkän linjan ukkoja.

Leivon ja Inkisen lisäksi miehet kehuvat Jouni Vaittista, hänen edesmennyttä isäänsä Ilpo Vaittista sekä Esko Sireniä, joka tekee seuralle tärkeää PR-työtä ajeluttamalla lapsia ja vanhuksia hevosillaan.

– Niin ja sitten on vielä tämä innokas ja ikääntyvä harrastajajoukko!

Koko Suomen mittakaavassa miehet arvioivat raviharrastuksen tilanteen hyväksi ja jopa nousevaksi. Myönteisesti nykytilanteeseen vaikuttaa vuoden alussa perustettu uusi Veikkaus-yhtiö, johon yhdistyivät Fintoto, Raha-automaattiyhdistys sekä entinen Veikkaus. Rikastumaan hevosilla ei Luoman ja Liehun mukaan kuitenkaan pääse.

– Hevoshomma on sivistynyt tapa köyhtyä, kaksikko nauraa.

Ravihevonen vaatii lepoa kuten urheileva ihminen

Keski-Hämeen Raviseura järjesti yhteistyössä Suomen Rehun kanssa avoimen luentotilaisuuden Akaan valtuustosalissa 2. helmikuuta. Muun muassa ravikuninkuus- ja ravikuningatarvoitot ohjastanut iisalmelainen ravivalmentaja Jukka–Pekka Kauhanen puhui tilaisuudessa varsan ja aikuisen hevosen valmennuksesta.

– Kun ammatti on ravivalmentaja ja maanviljelijä, eivät nämä luennot ole ihan ominta osaamiskenttää. Luennon tarkoitus ei ole väittää, että teen kaiken oikein, vaan avata teille mitä ja miten meidän tallissa tehdään ja sitä kautta luoda teille uskoa omaan tekemiseen, Kauhanen sanoi luennon alkajaisiksi.

Menestyksekäs valmentaja aloitti ratsastuksen 70-luvun alussa 10-vuotiaana ja raviharrastus tuli kuvioihin isän kilpaharrastuksen kautta pian sen jälkeen. Oman tallinsa, Dahlia-Talli Oy:n hän perusti vuonna 1994, ja tallissa on nykyisellään 20 hevosta.

Harjoittelu on kaiken ydin

Lähes kolme tuntia kestänyt luentotilaisuus eteni luennoitsijan riemuksi hyvin vuorovaikutteisesti, sillä valtuustosalin jokaisen tuolin täyttänyt yleisö kysyi ahkerasti kysymyksiä. Kysymyksiin vastaamisen lisäksi Kauhanen kävi läpi muun muassa valmennuksen yleisiä teesejä, hevosten harjoitteluohjelmaa ja tallinsa toimintatapoja. Kauhasen mukaan sekä huippuhevoset että heikommat yksilöt erottuvat joukosta äkkiä ja jatkoharjoittelu räätälöidään hevosen näyttöjen mukaisesti. Tallille ei kuitenkaan juuri koskaan tuoda toivottomia tapauksia, sillä yksi tallikuukausi voi maksaa lähes 1000 euroa.

Illan korostetuin teema oli harjoittelun tärkeys. Hevonen ja ihmisurheilija ovat harjoittelun suhteen hyvin samanlaisia ja esimerkiksi varusteiden sopivuus ja lepo on molemmille tärkeää.

– Jos hevonen väsyy treeneissä, se on välittömästi kahden kolmen viikon lepo. Eihän ihmiselläkään harjoiteta väsynyttä lihasta, Kauhanen opasti.

Luennon loppupuolella Suomen suurimman teollisten rehujen valmistajan, Suomen Rehun asiantuntija Markku Kivikangas kertoi hevosten ravinnosta. Kivikankaan mukaan erityisesti kilpahevosilla on tärkeää huolehtia elektrolyytti- ja nestetasapainosta, sillä hevoset hikoilevat kilpailutilanteessa runsaasti.

– Kisat kaatuvat harvoin ruokaan, mutta juomaan kyllä, Jukka-Pekka Kauhanen lisäsi.