Viialan maataloustuottajien järjestämän maatilakierroksen suosio yllätti järjestäjät ja monet osallistujatkin. Sunnuntaina pidetylle tilakierrokselle osallistui niin paljon väkeä, että bussikyyteihin tilalta toiselle piti jonottaa monesti yli puoli tuntia.
Kävijät olivat kuitenkin liikkeellä leppoisalla asenteella, eikä jonottaneita näyttänyt juurikaan harmistuttavan odottelu. Maksutonta tilakierrosta kiiteltiin monin sanoin.
Kierrokselle toivottiin osallistuvan 200–300 henkeä. Pelkästään bussikyydillä matkasi Viialan taksiaukiolta yhteensä kahdeksan täyttä autollista, ja bussit sukkuloivat kohteiden välillä taukoamatta. Lisäksi osa kävijöistä teki maatilakierroksen pyöräillen tai omalla autolla.
Viialan maataloustuottajien puheenjohtaja Markku Anttila arvioi, että kaikkineen kierrokselle osallistui yli 500 henkilöä.
Tapahtuman tarkoituksena oli tutustuttaa paikallisia nykyajan maatalouteen sekä tehdä tutuksi lähi- ja luomuruokaa.
Eläimet kiinnostivat erityisesti
Lännenmieheksikin kutsutun Jari Viitasen tilalla on monen sortin eläintä. Eksoottisimmat niistä ovat ehkä biisonit ja strutsit, mutta myös perinteisempiä suomalaisen maatilan eläimiä on esillä. Eläinpihalla käy paljon ryhmiä tutustumassa, ja etenkin kevät koulujen luokkaretkineen on sesonkiaikaa. Kuka tahansa voi mennä tutustumaan eläinpihaan, mutta tulosta on hyvä sopia etukäteen, jotta kotiväki tietää olla paikalla.
Jarmo Ilvonen, Jaana Pahikka–aho sekä lapset Linnea ja Elias olivat jo käyneet katsomassa muun muassa strutseja sekä ”minipossua” eli varsin isokokoista sikaa.
– Tämä järjestetty tilakierros on tosi hyvä idea. Tekee vaikutuksen nähdä omin silmin, miten tiloja hoidetaan. Tällaisen kierroksen kautta saa tietoa lähiruoasta. Emme ole tähän mennessä ostaneet ruokaa suoraan tiloilta, Ilvonen ja Pahikka-aho sanovat.
Heitä kiehtoivat tapahtumassa etenkin tilojen eläimet.
Eettiset valinnat tärkeitä
Armi ja Artturi Pälvimaa kertovat suosivansa lähiruokaa, mutta luomu ei ole heille niin tuttu juttu. Joskus he ovat ostaneet suoraan tilalta lampaanlihaa.
– Kaikki nämä tilojen pitäjät ovat minulle tuttuja, mutta en ole saanut aikaiseksi käydä täällä Lännenmiehen tilalla. Tämä kiinnosti minua erityisesti, Artturi Pälvimaa jutustelee odottaessaan bussikyytiä seuraavalle tilalle.
Tolvilan kartanon lammastilalla pääsi ihailemaan laitumella olevia lampaita. Isäntä Jarmo Latvanen kertoi luomutilan periaatteistaan kiinnostuneelle yleisölle.
– Tuotamme kaiken lampaiden ruoan itse luomuviljelynä. Kasvatamme esimerkiksi kauraa ja härkäpapua. Meillä on käytössä viljelykierto, eli joinain vuosina pelto on viljalla, toisina apilanurmena. Olemme saaneet hyviä satoja. Meillä on ajatuksena, että mitä vähemmän tuotanto saastuttaa ympäristöä, sitä parempi.
Latvanen korostaa, että hänelle eläin ei ole pelkkä tuotantoeläin, vaan sillä on myös itseisarvo. Eläinten hoidossa tehdään monia eettisiä valintoja niiden parhaaksi.
Karitsoimisaikaan Latvanen käy valvomassa tilannetta kolmen tunnin välein yöt päivät. Yleensä karitsoinnit sujuvat ongelmitta, mutta joskus tarvitaan apua. Seuraavat karitsoinnit ovat ensi syyskuussa.
Luomukukko kiipesi puuhun
Matka jatkui Markku Niemisen lypsykarjatilalle, joka sijaitsee nippanappa Lempäälän puolella. Luomutilan erikoisuutena ovat tytär Niina Niemisen pitämät luomukukot. Hän kertoo, että millään muulla tilalla Suomessa ei kasvateta luomukukkoja.
Tällä hetkellä ulkoaitauksissa kuopsuttelee yhteensä tuhat kukkoa. Niitä kasvatetaan 110 päivän ajan, mikä on paljon pidempään kuin broilereilla, jotka on jalostettu kasvamaan nopeasti. Kukot eivät ole yhtenä laumana, vaan yhden ison aitauksen lisäksi niillä on toistakymmentä siirrettävää aitausta. Kun laumahierarkia muodostuu eikä lauman kokoonpanoa muuteta eläinten elinaikana, niin isommilta nokkimisjärjestyksen setvimisiltä vältytään.
– Tuntuu itsestä hyvältä nähdä, kun eläin voi hyvin. Näiden touhuja on hauska seurailla. Ja kun eläimet ulkoilevat sekä saavat monipuolista ravintoa, niin lihan maku on paljon täyteläisempi kuin broilereilla, Niina Nieminen sanoo.
Kuin tilauksesta yksi kukko kiipeää aitauksessa olevaan puuhun ja esittelee, millaista on onnellisen linnun elämä. Kokonaisia kukonpoikia on myynnissä kausittain esimerkiksi Tolvilan tilan myymälässä.
Reissun päätteeksi saatiin vielä nauttia hernesoppaa näkötornin juurella Mattilan kylän liepeillä.
– Pirjo Reiman ja Pertti Sorvari summasivat tilakierroksen antia.
– On ollut tosi mielenkiintoinen reissu. Enemmänkin voisi suosia luomu- ja lähiruokaa, mutta lammasta olemme joskus ostaneet suoraan tilalta.
