Tänä vuonna Akaan seurakunnan kerholaiset vanhempineen tekivät retken meille Vaittilan tilalle 3. kesäkuuta. Kerholaisten vierailusta maatilallemme kesän korvalla on muodostunut jo perinne. Ensimmäisen kerran Akaan seurakunnan kerholaiset vierailivat tilallamme vuonna 2002, jolloin vanhin omista lapsistamme oli 4-vuotias kerholainen. Idea vierailusta tuli kerhonohjaajatädiltä, Suonion Marjukalta. Hän kyseli mahdollisuutta vierailla maatilallamme kerholaisten ja heidän perheidensä kanssa. Lapset perheineen olivat lämpimästi tervetulleita.
Vierailut ovat jatkuneet vuosittain, vain kahtena vuotena on jäänyt vierailu tekemättä. Moni kerholaisen vanhempi on muistellut lapsuutensa kesiä mummulassa taikka jonkun sukulaisen maatilalla. He ovat olleet onnellisia, kun ovat voineet tuoda oman lapsensa tutustumaan maatilaan. Harvalla lapsella on nykypäivänä mahdollisuutta viettää kesiä jonkun sukulaisen tilalla.
Vuosien saatossa retkillä on ollut mukana myös kerholaisten sisaruksia ja isovanhempia. Jotkut perheet ovat vierailleet useamman kerran, ja kerhonohjaajien kertoman mukaan lapset odottivat tänäkin vuonna innolla retkipäivää. He lähtivät perheineen seurakuntatalon edestä kello 12 ja olivat tilalla perillä noin varttia myöhemmin.
Toiveenani oli mukava retkisää. Toiveeni oli kuultu, ja saimme nauttia mukavasta retkisäästä tälläkin kertaa! Ohjelmassa oli tilan esittelyä: retkeläiset pääsivät katsomaan hevosia, ja halukkaat saivat rapsutella ponia. Innokkaita rapsuttajia löytyi runsaasti. Kun kaikki halukkaat olivat päässeet ponia rapsuttamaan, lähdettiin katsomaan, mitä maatalouskoneita konehallista löytyy. Puimuri oli ehdottomasti lasten suosikki. Jokainen pääsi vuorollaan kiipeämään puimurin hyttiin ja istumaan kuskin penkille.
Koneiden katsastamisen jälkeen oli vuorossa kärryajelu. Lapset ja aikuiset istuivat peräkärryssä heinäpaalien päällä. Kärryajelun jälkeen tutkimme lasten kanssa eri viljoja, joita olin edellisenä syksynä kerännyt talteen. Pohdimme lasten kanssa, mitä ruokaa voisi valmistaa vehnästä, ohrasta ja kaurasta. Viljojen tunnistamisen jälkeen oli evästauko. Kotona pakatut eväät maistuivat lapsille ja aikuisillekin. Olin tehnyt kääretorttulevyistä jälkiruoaksi vadelmatäytekakun. Palan painikkeeksi oli kahvia, teetä ja mehua.
Evästauon jälkeen retkeläiset jatkoivat touhujaan: hiekkakasaleikit, keppihevosrata ja keinut sekä tilan kissat kiinnostivat lapsia.
Retkipäivä oli onnistunut, ainakin omasta mielestäni. Paras kiitos päivästä olivat lasten ja aikuisten iloiset nauravat kasvot ja kommentit mukavasta retkestä. Ei tarvittu erikoista ohjelmaa, jotta lapset viihtyivät. Keskustelut lasten kanssa olivat antoisia. Kysymyksiä oli paljon, ja itsekin jouduin miettimään mitä vastaan, sillä löyhä vastaus ei riittänyt. Lapset vaativat täydellistä läsnäoloa.
Toivottavasti yhteistyö jatkuu tulevaisuudessakin Akaan seurakunnan kerholaisten kanssa! Kiitos kaikille mukana olleille ja oikein hyvää loppukesää kaikille!
Elina Vaittinen
Kirjoittaja on akaalainen emäntä ja agrologi.
