Akaan suurimman kartanon, Hautaan, historia ulottuu 1500-luvulle asti. Hautaan yksinäistalo käsitti entisen Kylmäkosken kirkonkylän alueen, joka ulottui lähelle Kylmäkosken asemaa. Lisäksi Hautaalle kuului kaksi aputilaa, Eerola ja Jutila. Näitä tiloja asuttivat lampuodit, jotka vuokraviljelijöinä viljelivät tiloja. Vuonna 1539 kylässä oli neljä taloa.
Varsinaisesti Hautaan kartanon perusti varuskirjuri Pietari Eerikinpoika, myöhemmin Eerik Pistolhjelm, jolle Ruotsi-Suomen kuningas lahjoitti maat vuonna 1647. Seuraavana vuonna kartano sai rälssioikeuden eli vapautuksen veronmaksusta.
Vuodesta 1730 alkaen kartano oli Pistolhjelmin tyttären, Ingeborgin, ja tämän puolison, kornetti Gustav Adolf Mellinin, omistuksessa. Vuonna 1772 kartanon peri heidän keskimmäinen poikansa ja tämän kuoltua vuonna 1795 Ingeborg Mellin ja kolme alaikäistä tytärtä. Lasten holhooja oli heidän setänsä, Viialan kartanon omistaja Berndt Johan Mellin. Vanhin Ingeborgin tyttäristä, Beata Ulrika, meni naimisiin serkkunsa Carl Johanin kanssa, ja niin kartano siirtyi heidän omistukseensa. Miehen kuoltua vuonna 1817 Hautaa jaettiin kolmeen osaan leskeksi jääneen Beata Ulrikan ja tämän sisarten kesken.
Uusi-Hautaa syntyy
Vuodesta 1820 osan Hautaan kartanosta omistivat Mellinin Anna Loviisa -tytär ja hänen miehensä luutnantti Johan Fredrik Tammelander. Tammelander oli toiminnan mies, ja hän rakennutti uuden kartanorakennuksen – näin syntyi Uusi-Hautaan kartano Vanha-Hautaan rinnalle.
Uusi-Hautaan kaksikerroksinen, empiretyylinen päärakennus on vuodelta 1822. Toinen rapattu asuinrakennus on osaksi hirttä, osaksi tiiltä. Hirsiosa lienee päärakennuksen ikäinen, ja tiiliosa on ilmeisesti 1840-luvulta. Kellotornillinen aitta on 1800-luvun alkupuolelta ja tiilinen karjarakennus 1800-luvun keskivaiheilta. Rakennusryhmään kuuluvat lisäksi aitta ja tiilinen rapattu makasiini. Rakennuksia ympäröi kauniskasvuinen puisto.
Vanha-Hautaan mansardikattoinen, uusklassinen päärakennus taas on 1700-luvun loppupuolelta, ja sillä on erityislain takaama suojelus. Rakennuksen tyyliin kuuluvat symmetriset julkisivut, pienet kattoikkunat ja niukka koristelu.
Kartano siirtyi toiseen sukuun rahavaikeuksien takia
Uusi-Hautaan Tammelandereilla ei mennyt kovin hyvin. He olivat uuden kartanorakennuksen rakentamisen yhteydessä joutuneet rahallisiin vaikeuksiin, ja jo vajaan kymmenen vuoden isännyyden jälkeen vuonna 1829 edessä oli kartanon myynti.
Uusi-Hautaa siirtyi talonpoikaisiin käsiin. Sen osti lempääläläinen talollisen poika Kustaa Antinpoika Näsärö, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Nygård.
Kolmesta Mellinin tyttärestä Vanha-Hautaata emännöimään jääneen Beata Ulrikan ja hänen uuden miehensä, kapteeni Adolf Johan Liljebrunin kuoltua Vanha-Hautaan peri hovineuvos Berndt Gustaf Mellin. Hän kuitenkin myi vuonna 1853 kartanon 20 000 ruplalla Uusi-Hautaan omistajalle, Kustaa Nygårdille.
Vain muutamaa vuotta myöhemmin Nygård kuoli, ja silloin Hautaan kartanot päätyivät jälleen kahdelle eri omistajalle. Nygård testamenttasi Vanha-Hautaan pojalleen Johan Oskarille, jonka nimestä oli koulussa tullut Nylund, ja Uusi-Hautaan tyttärelleen Amandalle. Amanda myi Uusi-Hautaan vanhimmalle veljelleen August Nylundille vuonna 1873. Tämä isännöi sitä 30 vuotta.
Augustin poika Artturi oli kartanon seuraava omistaja. Hän otti nimekseen Hautaa, jotta kartanon nimi säilyisi sukunimenä.
Uusi-Hautaasta tuli edistyksellinen maatila
Isä ja poika August ja Artturi olivat pystyviä maanviljelijöitä, joten kartanon maat pysyivät hyvässä kunnossa. Maanviljelyksen uudet toimintatavat levisivät koko paikkakunnalle Uusi-Hautaan kartanon vaikutuksesta. Uusi-Hautaassa otettiin ensimmäisenä pitäjässä käyttöön uudet viljelystavat ja keksinnöt: metsää raivattiin, ja vuonna 1906 rakennettiin kartanon myllyn yhteyteen pieni sähkölaitos.
Suomen maatilat II -kirjan (1932) mukaan kartanon pelloilla kasvoi vuonna 1932 viljan lisäksi hernettä, perunaa, rehujuurikasveja sekä heinää. Lisäksi kartanossa oli pidettävinä 40 lehmää, 11 hevosta ja 2 sonnia sekä sikoja ja kanoja.
Artturi Hautaan jälkeen Uusi-Hautaan omistivat hänen leskensä Hanna Hautaa ja tyttärensä Mirja. Mirja Hautaan jälkeen kartanoa pitivät Leena ja Esko Hautaa. Nykyinen Uuden Hautaan isäntä on heidän poikansa Heikki Hautaa.
Vanha Hautaa oli aluksi Favénien kesäpaikka
Vanha-Hautaa oli jäänyt vuonna 1857 testamentattuna Artturi Nygårdin pojalle Johan Oskar Nylundille. Hänen kuoltuaan kartanon omistajiksi tulivat vuonna 1879 Johan Oskarin leski Ida Bertha sekä hänen uusi aviomiehensä, yliopistonlehtori Oskar Favén.
Favénin suku oli alun perin kotoisin Hauhon Ilmoilan kylästä, mistä perhe vuonna 1838 muutti Urjalaan Yli-Uotilan taloon ottaen talon Uotila-nimen. Oskar Uotila vaihtoi nimensä Favéniksi lähdettyään Helsinkiin opiskelemaan. Hänestä tuli lakimies ja yliopistonlehtori.
Oskar Favénin aikana Vanha-Hautaan päärakennus sisustettiin uudelleen ja siihen lisättiin keittiö-osa sekä suuri lasikuisti. Samoihin aikoihin todennäköisesti uudistettiin ja laajennettiin talouspihaa kehystäviä palvelusväen luhtia, navettaa ja tallia. Pihapiiriin kuuluivat myös harmaantuneet riihet. Joen törmälle rakennettiin huvimaja.
Oskar oli ankara isä. Hän vaati lähes sotilaallista kuria perheessä, joka asui Helsingissä ja piti Kylmäkoskea kesänviettopaikkanaan. Loppuvuodesta 1900 perhe muutti kirjansa kokonaan Kylmäkoskelle. Kun Oskar Favén kuoli vuonna 1903, jäi kartanon hoito lesken tehtäväksi. Perheen yhdeksästä lapsesta neljä, Pertti, Antti, Ilmari ja Esko elivät aikuisiksi. Vuosina 1916–1920 kartanon omisti heistä Esko Favén.
Leveän elämän rahoittamisesta koitui kartanolle harmia
Veljeksistä Antti Favén ei juurikaan ollut suuntautunut maanviljelykseen. Sen sijaan hänestä tuli persoonallinen taidemaalari, joka viihtyi ulkomailla ja vieraili kesäisin Hautaassa. Kartanon maista Jalannin rannalta hän sai tontin erämaa-ateljeelleen. Vuoden 1910 tienoilla rakennettu talo on sen ajan arkkitehtuurin tyylinen: siinä on paljasta hirsisalvosta, jyhkeitä luonnonkiviä ja pikkuruutuisia ikkunoita.
Antti Favénin ulkomailla oleskelujen ja matkojen kustantaminen tuli Vanha-Hautaalle kalliiksi. Metsiä myytiin, ja kaikki kartanon torpat kaupattiin niiden vuokraajille vuosina 1915–1919. Kartano oli vuodesta 1920 alkaen kolmella eri omistajalla, kunnes sen ostivat vuonna 1926 talousneuvos Eino Kantala ja hänen vaimonsa Elma.
Vanha-Hautaan pihapiirissä on nykyäänkin jäljellä vuonna 1911 rakennettu kartanon työväen asuinrakennus, jossa on ollut myös pirtti ja pakari. Hieman ylempänä tontilla ovat navetta- ja tallirakennukset. Kartanolla oli kaksi kasvihuonetta, ja sitä ympäröivät puisto- ja puutarhaistutukset. Suomen maatilat II -kirjan mukaan kartanossa oli vielä vuonna 1932 pidettävänä 12 hevosta, 50 lehmää, 1 sonni, 31 sikaa ja 10 kanaa.
Eino ja Elma Kantalan jälkeen kartanoa isännöivät Yrjö ja Silja Kantala, ja nykyisin emäntänä on heidän tyttärensä Anu Kantala. Vanha-Hautaan viljelymaat ovat yhä tuotantokäytössä: pellot ovat vuokralla, ja niitä viljellään.
(Juttukokonaisuus jatkuu kuvien jälkeen)
Kuurojenkoulu joutui sodan jaloista evakkoon Hautaalle
Vanha-Hautaa tarjosi talvisodan ja jatkosodan kurimuksessa väistötilan Turusta asti evakkoon lähteneelle kuurojenkoululle. Koulun toiminta Turussa loppui sodan puhjettua, sillä opettajat joutuivat maanpuolustustehtäviin. Kesällä 1941 koulurakennus otettiin Puolustusvoimien käyttöön, ja siihen sijoitettiin sotasairaalan osasto. Koulu joutui tuolloin toimimaan Turussa useassa eri osoitteessa.
Vuoden 1944 alussa luokkia oli seitsemän. Helmikuussa koulu muutti kolmen ylimmän luokan kanssa Kylmäkosken Hautaalle. Marjatta-niminen oppilas kirjoitti Kylmäkoskella olemisesta Kuuromykkäin Lehteen seuraavasti:
– Viime maaliskuun 6. päivänä oppilaat matkustivat uuteen kouluun Kylmäkoskelle. Asemalta oppilaat kävelivät 8 kilometriä. Nyt me asumme Vanha-Hautaan kartanossa. Täällä on kaksi suurta tupaa. Tytöt asuvat isommassa, pojat pienemmässä. Koulua me käymme Uudessa-Hautaassa. Sinne on matkaa vain puoli kilometriä. Koulu alkaa kello 8 aamulla ja loppuu viimeistään kello 16. Sen jälkeen me autamme emännöitsijää ja Ida-tätiä ja luemme läksyjämme.
Kylmäkoskella oli uutena opetusmuotona työpalvelu. Puhdetöinä kudottiin olkimattoja, tehtiin luutia ja vispilöitä, hakattiin halkoja ja pilkkeitä ja tehtiin puutarha- ja rakennustöitä sekä taloustehtäviä ja vaatteiden pesua. Oppilaat tekivät myös kevätretken Taipaleen kylään.
Kirjoituksesta päätellen aika Kylmäkoskella oli mieluisaa:
– Minusta on maalla hauskaa. Kartanossa on 40 lehmää, 16 hevosta ja paljon lampaita, sikoja, kaneja ja kanoja. Olen käynyt monta kertaa tallissa katsomassa hevosia. Täällä on myös ryssiä, jotka on otettu sotavangeiksi. Heidän kanssaan on puhuminen ankarasti kielletty. Perjantaina me käymme saunassa. Se on kovin pieni. Sinne mahtuu ainoastaan 8 tyttöä kerrallaan. Tänään me kävimme kirkossa. Sinne oli matkaa noin 3 kilometriä. Pappi puhui paljon. Siellä laulettiin virsiä. Ihmisiä siellä oli vähän. Aika kuluu minun mielestäni nopeammin kuin Turussa. Täällä me saamme olla rauhassa hälytyksiltä ja pommituksilta.
(Juttukokonaisuus jatkuu kuvien jälkeen)
Juttuun on korjattu Uuden Hautaan kartanon omistajia Artturi Hautaan jälkeen koskevia tietoja.
