Viihdyn pihalla. Kesällä pihasta tulee omakotitaloasujalle talon jatke. Kun mittari näyttää aamukahvin aikana lähelle kahtakymmentä, tietää jo, että sisällä käydään päivän mittaan lähinnä vessassa ja jääkaapilla. Lapsethan käyvätkin vain jääkaapilla. Talomme on rakennettu 1990-luvun alussa ja samaan aikaan on suunniteltu helppohoitoinen ja monipuolinen piha. Pihaa pitää kuitenkin hoitaa, jotta se pysyy helppona. Eikä se helppo ole aina silloinkaan.
Alkuun teki mieli pystyttää talon viereen kyltti, jossa lukee ”minulla on suunnitelma, mutta tämä ei vielä näytä siltä”. Niin paljon nolotti kaikki rikkaruohot ja umpeen kasvaneet kulkuväylät. Edelleen kadulle näkyy alueita, joille mielikuvissani on tulossa milloin kiveyksiä tai kirsikkapuita, ja milloin autokatos tai vuorenkilpimassa. Todellisuudessa siellä liehuu kuitenkin vuodesta toiseen sinänsä ihan trendikäs korkea heinä ja iloinen kukkaniitty. Olen kerrostalon kasvatti ja kokemukseni puutarhanhoidosta perustui ennen tätä taloa kultaköynnöksen hengissäpitoon. Jos joku ei tunne kasvia, niin kerrottakoon, että se pysyy hengissä huonommallakin hoidolla. Nyt kun talon ja pihan kanssa yhteisiä vuosia on takana 13 alan hiljalleen ymmärtää kumpaakin. Valmista ei ole tulossa vielä toviin, tuskin koskaan.
Postimerkin kokoinen kasvimaa takapihallamme sai alkunsa kaksi kesää sitten vahingossa. Keskimmäinen lapsi löysi sohvan alta (kyllä, juuri sieltä) itämään alkaneen perunan ja istutti sen raparperin alle. Hämmästys oli suuri kun peruna kasvatti komean varren ja tuotti satoa, sen istuttaneelle lapselle yhden aterian. Pieni annos oli kuitenkin riittävän suuri istuttamaan meihin uteliaisuuden kasvattamista kohtaan. Seuraavana kesänä tehtiin naapurien opastuksella pieni perunamaa ja sen satoa syötiin useampi viikko. Tänä kesänä istutettiin jo siikliä ja perunamaa kasvoi muutamalla rivillä. Samalla tavalla kokeilemalla rakennettiin viljelyslaatikot. Ostin kauppareissulta tuttuun tapaan salaattia, mutta istutinkin ne maahan ja kas, ne kasvavat. Basilika päätyi rikkinäisestä lyhdystä tehtyyn ”kasvihuoneeseen” ja torilta ostin kahvin ja kanelimunkin lisäksi kesäkurpitsan taimet. Rucola näyttäisi selviytyneen jääkaappikierroksesta ja toipuu nyt mullassa. Lasten omissa viljelylaatikoissa kasvaa mansikkaa, tosin lähinnä variksenpojille (mikä aiheuttaa pahaa mieltä ihmisen pojissa), hernettä, auringonkukkaa, peruskukkaa, porkkanaa ja partaruohoa (saivat valita itse kasvattinsa). Kaikkia on pengottu ja tutkittu brutaalisti ja oppikirjojen vastaisesti koko ajan ja kaikki kukoistaa. Paikalliseen puutarhaliikkeeseen menisin vaikka joka päivä, mutta järki sanoo, että hanki vain sen verran kuin ehdit hoitaa.
Kiinnostus ja orastava osaaminen on kasvanut viimeisten kolmen vuoden aikana huimasti. Toisaalta, neljä vuodenaikaa pitävät pienen ihmisen sopivan nöyränä innostuksen suhteen. Kasvukausi on lyhyt ja kotipuutarhurin pitää olla vikkelä. Kesähommia tehdessä on hyvä välillä miettiä, miten talven lumityöt kannattaa tehdä ja toisaalta, paljonko aikoo ehtiä syksyllä haravoida ja siivota kesäkukkia kompostiin. Joitain satoja kukkasipuleita saattaa silti vilahtaa multaan ennen kuin maa taas jäätyy.
Tanja Salminen
Kirjoittaja on junantuoma akaalainen perheenäiti
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
