Yleisö pääsee Akaassa aiempien kesien tapaan tutustumaan kesä-elokuussa paikallishistoriaan hautausmaakierroksilla, joita seurakunta järjestää. Tänä kesänä kierroksia järjestetään vain Kylmäkosken hautausmaalla, jossa on viimeisimpänä Akaan hautausmaista tehty historiallisten arvojen selvitys viime syksynä.
Hautausmaa ei ole kaikille tuttu paikka, joten kävijä saattaa olla hautausmaalle tullessaan epävarma siitä, miten alueella kuuluu liikkua. Vanhat, koristeelliset ja monilla muillakin tavoilla uteliaisuuden herättävät muistomerkit houkuttelevat katsomaan lähempää ja kenties koskettamaankin.
Mikä kaikki on sallittua, ja onko hautausmaalla jonkinlaista etikettiä?
Akaan seurakuntapastorin Kukka Salmiovirran mukaan pääsääntö on, että liikkumisessa kannattaa käyttää hautarivien väleissä olevia polkuja.
– Mieluusti ei astuta hautojen päälle eikä räplätä vieraiden kukkaistutuksia. Hautojen väleissä voi kävellä ja katsella kiviä, kunhan ei oikaise hautojen reunakivienkään päältä. Se hautapaikka on jollekulle toiselle todella tärkeä. Siinä on jonkun omainen.
Salmiovirta korostaa, että hautausmailla saa ilman muuta liikkua ja viettää aikaa rauhallisesti. Liika on kuitenkin liikaa, eikä hautausmaalle ole sopivaa mennä puuhaamaan mitä tahansa.
– Siitä on ollut vähän ongelmia, että esimerkiksi Viialassa pelaajat ovat sijoittaneet pokémoneja siunauskappelin läheisyyteen. Siitä aiheutuu ylimääräistä hautausmaalla kulkemista, joka on tietyllä tavalla epäkunnioittavaa, kun hypitään ympäristössä katsomatta, missä kuljetaan, Salmiovirta toteaa.
Ihmisten suhtautuminen vaihtelee
Pastori muistuttaa, että haudatessakin joudutaan menemään hyvin lähelle hautoja ilman, että niille on varsinaista kulkutietä. Salmiovirran mukaan hautausmaalla liikkuessa on tärkeintä yrittää toimia mahdollisimman kunnioittavasti. Tämä on hyvä ohjenuora riippumatta siitä, onko hautausmaa itselle henkilökohtaisesti merkityksellisen tuntuinen paikka vai ei.
– Ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja suhtautua ylipäätään hautausmaihin saatikka siihen, millä tavalla niillä kuuluisi käyttäytyä. Se lähtee omasta suvusta ja perheestä, siitä mihin on tottunut.
Hautausmaakierroksilla tarkastellaan läheltä hyvin vanhojakin hautoja. Pastorin mielestä kukaan ei voi määritellä tiettyä aikarajaa sille, miten kauan sitten haudatun henkilön haudalla voi astella tai koskettaa ilman, että se on epäkunnioittavaa.
– Vaikka hauta olisi todella vanha, eikä siihen haudatun omaisiakaan olisi ollut olemassa enää pitkään aikaan, hauta on silti kulttuurisesti ja historialtaan rituaalinen paikka, Salmiovirta pohtii.
– Kyllä tilanteessa, jossa katsellaan hautojen ja muistomerkkien historiaa, voisi ehkä jo koskeakin. Ei näissä asioissa ole ongelmaa, kun vain lähestyy ja tekee kaiken kunnioittavasti.
