Kotikutoinen lamamme 1990-luvun alussa näkyi Toijalassa muun muassa seurakunnan kaakaopyhäkouluna. Kerhonohjaaja Anja Annila tarjosi Rautalassa kaakaota ja näkkileipää kun huomasi, että ”jotakin on pielessä”. Opettaja Sisko Holkeri pesi koulussa pienten vaatteita, jota elämä jatkuisi edes jotenkin säällisesti. Ei siitä niin kauan ole, kun kova kohtalo tuli iholle. Raija-Liisa Viitanen organisoi Rautala-projektia, jotta edes jossakin olisi suojaa. Pullan tuoksu oli rappukäytävässä kova juttu.
Kasvot kotikutoiselle lamallemme antoi sitkeä valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok), joka ensin Esko Ahon (kesk) ja sitten Paavo Lipposen (sd) hallituksissa nosti Suomea suosta. Leikkaukset olivat kovia ja laman poliitikoista tuli monelle kirosanoja.
Akaassa oli elokuun lopussa 963 työtöntä, naisia 426 ja miehiä 537. Kaupungin työttömyysaste oli elokuussa 11,8. Nyt eletään lokakuuta ja arvatenkin luvut ovat vielä synkemmät. Varsinkin rakennustyöläisille ennustetaan Etelä-Pirkanmaallekin kovaa talvea.
Näkyykö lama nyt? Ei samalla tavalla kuin 1990-luvun alussa. Mutta jos katsoo esimerkiksi Akaan kaupungin sosiaaliturvan etuuslukuja huomaa, että kaikki ei ole kohdallaan. Turvaa haetaan luukulta.
Lama on hiipinyt kaupunkiin, eikä sitä korulausein muuksi muuteta. Alihankintaan keskittynyt teollisuutemme rämpii eteenpäin vaihtelevasti. Jos päämiehellä vienti vetää, on alihankkijallakin töitä. Akaassa jos missä toivotaan, että Suomen vienti vetäisi.
Tälle lamalla tyypillistä on myös se, että palvelualoilta ja kaupasta lomautetaan, jopa irtisanotaan. Kaupan kliseehän on tähän asti ollut, että jos muusta säästetään, niin ruoasta ei säästetä. Nyt säästetään. Ja vierailu ulkomaisen ketjun ruokakaupassa näyttää konkreettisesti, kuinka kallis maa Suomi on. Ei ihme, että suomalaiset säästävät ruoasta.
Akaaseen tarvittaisiin kiivaasti isoja rakennuskohteita. Niitä olisivat matkakeskus ja kaupungintalon korttelin uudelleen rakentaminen, mutta nämä hankkeet taitavat jäädä muiden tuumailujen jalkoihin. Jos Keskustan koulun tulevaisuudesta saadaan aikaiseksi jokin ratkaisu, sekin toisi töitä.
Yksityiset urakoitsijat tekevät pien- ja rivitaloja. Tämä on tavattoman hyvä ja tarpeellinen uutinen. Joku uskoo paikkakuntaan, rakentaa, ja myy taloja tai huoneistoja tarvitseville. Kaikilla ei mene huonosti silloin kun vasaran kalke vielä kuuluu. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto muistutti synkimmän lamankin aikana, että enemmistöllä työikäisistä on töitä.
Enemmistö voi aina hyvin, vaikka siitä ei liiemmin puhuta. Enemmistö vetäytyy kuoreensa takkatulien ääreen ja odottaa ensin joulua ja sitten kevättä. Enemmistö on hiljaa ja siksi populistit pääsevät ääneen. Enemmistö häiriintyy vasta sitten kun heidän etuihinsa kosketaan, ja niinhän käy, kun hyvinvointivaltiota rassataan uuteen uskoon.
Kun suurteollisuus sakkaa, pieni- ja keskisuuri teollisuus pitää pintansa. Suomalaiset yrittäjät nostavat maan lamasta, vaikka se juhlapuhefraseologialta kuulostaakin. Tulevana perjantaina Akaa saa jälleen kolme uutta Vuoden Yrittäjää, kun Kylmäkosken, Toijalan ja Viialan yrittäjäyhdistykset julkistavat palkittavansa. Paljon onnea!
