Viimeistä kertaa Akaan lukiossa pidetty Raimo Myllylän aloittama Lapin vaelluskurssi käynnistyi maanantaina 2. syyskuuta, kun bussi starttasi 25:ttä kertaa kohti Kilpisjärveä. Mukana oli useita Akaan lukion sekä Sammon keskuslukion oppilaita. Toiset ottivat osaa viisi päivää kestävälle liikunnan kurssille ja toiset biologian kurssille. Oppilaille matka oli ensimmäinen, mutta sitä jo yli kaksikymmentä vuotta pitäneelle Esa Nurmiselle ja bussikuski Tapio Alhaiselle viimeinen. Matka Kilpisjärven leirikeskukselle kesti yli 12 tuntia.
Tiistaina ohjelmassa oli 12 kilometrin vaellus kolmen valtakunnan rajalle, jossa Suomi, Ruotsi ja Norja kohtaavat. Kun vaatteet oli vaihdettu ja rinkat pakattu, alkoi noin kolmen tunnin vaellus pitkin Lapin kauniita maisemia. Vaeltamassa meidän kanssamme oli myös projektissa mukana olleen norjalaiskoulun, Nordkjosbotn Videregående Skolen, oppilaita. Kun iltaa oli vietetty iltaohjelmia suunnitellen ja nuotiolla lämmitellen, kukin siirtyi omaan tahtiinsa nukkumaan telttaan tai lämpimään autiotupaan.
Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen valmistauduimme vaeltamaan takaisin leirikeskukseen. Kivikkoinen ja muuttuva maasto toi haastetta, mutta kaikki selvisivät siitä kunnialla tälläkin kertaa, vaikka väsymys painoi telttayön jälkeen. Tieto leirikeskuksella odottavista suihkuista ja omista sängyistä sai meihin kuitenkin intoa ja pian 12 kilometriä oli taas suoritettu. Takanapäin oli upea kokemus kauniista maisemista ja luonnossa yöpymisestä. Kokonaisuudessaan 24 kilometrin mittainen vaellus pienillä tauoilla oli vertaansa vailla.
Leirikeskuksella meille jaettiin viiden hengen mökit, joissa yövyimme kaksi seuraavaa yötä. Iltaisiin nähtiin oppilaiden suunnittelemaa iltaohjelmaa. Ryhmissä jokainen oli suunnitellut tekemistä Norjan ja Suomen kansallislauluista erilaisiin leikkeihin ja tietokilpailuihin, joihin kaikki osallistuimme innokkain mielin. Loppuillan vietimme yhdessä porukalla nuotion äärellä ja samalla harjoitimme englantiamme norjalaisten opiskelijoiden kanssa.
Torstaina vierailimme Norjan puolella. Ihailimme jäämerta sekä kävimme vierailulla Nordkjosbotn Videregående Skolessa, joka on norjalaisoppilaiden koulu kauniilla paikalla vuorien keskellä. Meille esiteltiin koulun luokkia, ja lopuksi pidimme vielä viimeisen yhteisen hetken norjalaisten kanssa, ennen kuin bussimme suuntasi kohti “pohjoisen Pariisia” Tromssaa. Ennen shoppailuhetkeä sateisessa Tromssassa, kävimme gondolihissillä näköalatasanteella, josta näimme koko kaupungin.
Perjantaina ei ollut jäljellä enää kuin mökkien siivous ja Saanan huipun valloitus. Koko viikon olimme saaneet nauttia puhtaasta ja raikkaasta luonnosta ja yöllisistä nuotioista. Kokemuksen rikkaampina nautimme viimeisen aterian Kilpisjärven retkeilykeskuksessa, jonka jälkeen olimme taas bussissa ajamassa kohti etelää. Matkalla vielä pysähdyimme Palsa-suolla ihailemassa ikijäässä olevia palsoja sekä matkamuistomyymälässä, mistä saimme ostaa tuliaisia kotiin vietäväksi.
Bussimatka takaisin kotiin meni äkkiä, sillä kaikki olivat väsyneitä upeasta matkasta, uni tuli nopeammin kuin minään muuna yönä. Kuitenkin yksi asia jäi mieltämme vaivaamaan; Kuka pärisytti rumpua aamuhämärissä? Shamaani vaiko Numppa?
Erika Huhtala
Emmi Lundán
Jenna Saarinen
Senja Saarelainen
Akaan lukio 2C
